Sekaisin Kesästä arvonta - ❤❤

 Melkein voin jo tuntea, mille pionit tuoksuvat - ehdottomasti kesästä saa mennä vähän sekaisin. Kirjan kansi on valittu, taittokin tarkastettu ja fiilistely virtuaalisilla sivuilla aloitettu. Minusta oikean kirjan taika on sen sivut, kannet - tunne siitä, että saan mennä sohvalle kirjan kanssa ilman muuta maailmaa. Minä en luen sähköisiä kirjoja, enkä lehtiäkään - voisiko se johtua työstä vai vaan siitä, että on ihana avata kannet ja kurkata sisälle. Kirja tuoksuu vähän painomusteelle ja vaatii seurakseen palan suklaakakkua ja kupin kahvia.

Kirjan tekeminen on täynnä valintoja, joita on ihana tehdä. Usein kolmen tiimi, joihin kuuluvat minä, taittaja ja kustannuspäällikkö mietimme yhdessä punaisia lankoja, kuvatekstien paikkoja, sävymaailmaa ja ihan kaikkea. Sitten tulee viimeinen hetki ja pitäisi päättää takakansi, mikä kuva sinne kuuluukaan.

 Kumman paikka sinun mielestäsi on kirjan Sekaisin Kesästä takakannessa? Meillä oli tähän monta vaihtoehtoa, joista jäljelle jäivät nämä kaksi. Kirjan arvontaan voi osallistua kommentoimalla ja tietysti moneen arvontaan voi osallistua täällä ja täällä. Ihana olisi kuulla - kummanko tahtoisit oman kirjasi kanteen.

Ilona

Värit mustavalkoisella ❤

 Tiedättekö, joskus on niitä työpäiviä - jotka ovat aivan huippuja. Koko alkuvuosi on ollut täynnä sellaisia. Harvoin voin kertoa niistä etukäteen, mutta tästä päivästä sain vilauttaa teille kuvia ja fiiliksiä.

 Jyväskylän Takkakeskuksen Arjalta ja Matilta ostettiin meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin takka miltei parikymmentä vuotta sitten. Sen jälkeen se on aina ostettu sieltä. Näin kävi uuden talon kanssakin, tosin valintana on tällä kertaa ruotsalaishenkinen kamiina sekä perinteinen liesi. Ihan pian vilautan niitä teille.

Jyväskylän Takkakeskuksen kuvat näyttävät tälle mustavalkoisena, mutta huomaatteko, ettei oikea fiilis kaipaa välttämättä värejä. Minusta kuvat näyttävät juuri sille, miten minut on Takkakeskuksella kohdattu asiakkaana jo vuosien ajan. Kurkatkaa, mille näyttää fiilikset värillisenä täällä.

Ensi viikko on täynnä hienoja hetkiä - tiedän sen jo valmiiksi ;) 

Ilona

Keittiön sävykartta

 Miehen kanssa meillä läpsäytetään yläfemmat ulko-ovella - toisen mennessä ja toisen toisen tullessa. Rakentamisen ja työn sovitteleminen yhteen on joskus ihan vähän haastavaa. Totuuden nimissä se saattaa joskus tuntua mahdottomalle ;). Uuden kodin rakentamisessa on korostunut toimittajien valinta ja heidän joustavuus.

 Hauskaa, miten voikaan olla tyytyväinen siitä, että saa valmiiksi ohjeet betoniseinämäisen käsittelyn tekemiseen, valokuvia oikean laatan varmistamiseen tai keittiömiehen rakennukselle mittauskäynnille. Välillä työkiireiden keskellä kuitti siitä, että joku toinen hoitaa homman eteenpäin on ihan mahtavaa.

Kerään blogin sivupalkkiin meidän kodin hankintojen listan - siis niiden, joiden osaaminen, ammattitaito, tuote tai fiilis on ollut meistä superhyvää. Rakentajana olen sitä mieltä, että osaava myyjä antaa matkalla hieman enemmän. Perjantaina keittiömyyjä Ville Einemäki toi mittakäynnille tullessaan kalusteiden ovi-, sekä tasomallin - että voisin olla varma, mille ne näyttävät Äänekosken valossa. No, onhan se valo täällä Äänekoskella ihan erilainen ;).

Keittiön sävykartta löytyy yläpuolen kuvista. Pukkilan laatta tulee kalusteiden päälle, josta se seinäpinta jatkuu Teknoksen Kolibrilla tehdyllä betonia jäljittelevällä pinnalla. Keittiön alakaapin ovet on harmaat ja taso vaalea tammi. Saattaa olla, että käsittelen sen vielä vaaleammaksi, vaikkakin se tuo tuollaisena lämpöä harmaaseen sävykarttaan.

Nyt jo jännittää, mille kaikki paikallaan näyttääkään. 

Ihanaa sunnuntaita täältä raksalta sinne, Ilona

Keski-ikäinen, ryppyinen äiti-ihminen ;)

Kuulostaako pahalla - ei se suinkaan ole sitä. On totta, että joskus aamuisin töihin lähtiessä väsyttää. Kaarran tielle toisten vielä nukkuessa, usein pienillä, jäisillä teillä ei tule ketään vastaan. Jossain vaiheessa lämpö saa silmät väsymään, mutta siihen on keino. Käännän musiikit täysille ja ajelen kunnon jytkeessä :). Viimeinen valttikortti on pysähtyminen. Annan bassojen jytkiä ja juoksen auton ympäri "vinhaa" vauhtia. Jos siis näet keski-ikäisen, tupsupipoisen äiti-ihmisen koikkelehtimassa musiikkia huutavan auton ympäri - se olen vain minä ;).

Viikonloppuna vierailin Minnan, Uffen, Carinan, Johnnyn sekä Hannun ja Katjan luona. Voitte kuvitella, miten hienoja hetkiä päiviin on mahtunut. Oli superhienoa tavata nämä ihmiset ja avata heidän ovi. Olen etuoikeutettu saadessani jakaa näiden ihmisten tarinat.  Matkalla sain varmasti naurunryppyjä melkoisen määrän - tässä iässä ne luetaan keski-ikäisen naisen timanteiksi ;).

Parasta päivissäni on se, ettei koskaan tiedä - mitä ne tuovat tullessaan. Eksyn väistämättä ainakin kerran päivän aikana. Voin hyvin eksyä myös hotelliin. Saattaa myös olla, että hotellihuoneeni avain päätyi tuonne sundomilaisen kalastajan verkkoihin. Vaalealla tukalla ei nyt vain voi aina onnistua ;).

Kaunein hetki tiellä on aamulla hämärän väistyessä ja illalla sinisen valon laskeutuessa metsien ylle.  Auton kääntyessä kotikaupunkiin vastaan karauttaa vanha Lada, jolla on yhä joulukuusi katolla. Siitä tietää olevansa kotona. Kadun päässä tuikkivat kodin valot näyttävät aina yhtä hyvälle. Kotona kääriydyn sohvalle omien ihmisteni ja yhden pienen koiran viereen - minun tarinani on tässä. Tänään sujautan päälleni maaliset verkkarit ja lähden touhukkaana raksalle. On aika kirjoittaa oman elämän sivu!

Touhukasta viikkoa teille  sinne - ja kiitos viikonlopun ihmiset, oli ihan mahtavaa!

Ilona

Lumipullat, liesi ja pieni, punainen mökki

 

Ihan salaa hiippaili mieliin lapsuus, lumipullat, lieden lämpö ja mummon pikkuruinen mökki. Työmatkan varrella piti hieraista silmiä saman näköisen mökin pilkottaessa lumisten puiden takaan. Huikea näkymä, miten kutsuvalle tuo pikkuruinen talo ja lumen peittämä tie näyttikään. Sama tunne valtaa joskus lämmittäessäni keittiön liettä ja ripustellessani siihen märkiä lapasia kuivamaan. Ihmettelen, miten minun lapaseni ovat aina märät - saattaa tosin olla, että nuoskalumipallojen tekemistä on vähän vaikea vastustaa ;).

 

Vaikeus on vastustaa myös lumipallopullia, joissa ei tomusokeria säästellä - sitä pitää olla ilmassa lumen lailla, muutoin pullien taika katoaa ;). Sotkusta ei kannata välittää, kaikki on sen arvoista.

 

 

Lumipullaresepti

 

 50 g hiivaa

 5 dl punaista maitoa

200 g oikeata voita

1,5 dl sokeria

1 tl suolaa

15 dl vehnäjauhoja

 

Täyte

Voita

Sokeria

Kanelia

 

Päälle

Tomusokeria

 

1. Sekoitetaan hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisätään voi, sokeri, suola, kardemumma ja jauhot.

2. Vaivaa taikina tasaiseksi ja annetaan taikinan kohota lämpimässä paikassa liinan suojissa.

3. Kauli puoliksi jaetusta taikinasta kaksi suorakulmaista levyä ja levitä niiden päälle täytteen ainekset, jotka on sekoitettu aikaisemmin toisiinsa.

4. Kierrä levyt rulliksi ja leikkaa siitä pullarullia. Rullat nostellaan vuokaan lappeelleen pyöristymään hieman pulleammiksi ennen uuniin laittoa.

5.Voitele pullat kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria. Paita pullia 250 asteessa noin 10 minuuttia.

 

Nosta tuoksuvat uunista jäähtymään ja kruunaa koko komeus suunnattomalla tomusokeripilvellä ;)

 

Pöläytetään siis lumipullat pellille ;)

 

-Ilona-

 Ps. lisää retkikuvia sujautin tänne.