30. syyskuuta 2021

Syysaskarteluissa kranssit ja asetelmat






 


Kasvihuoneen liepeillä istutukset muuttuvat pikkuhiljaa talvisempaan suuntaan. Innostuksissani hain halpakaupasta hulavanteen ja sidoin sen ympärille sammalta. Vihreä sidontalanka katosi hienosti sammaleen joukkoon. Molemmat kuistin ikkunoista saivat jättikranssinsa.  Nyt mietin, voisikohan kransseihin laittaa valot. Ihastuttavimmat ovat mielestäni nyt sellaiset rautalankaiset hennot talvivalot, joista ei jää näkyville oikeastaan muuta, kuin valopisteet.

Pihlajanmarjakranssissa ei ole käynyt lintuja napostelemassa eväitä, voisiko marjoja olla tänä vuonna niin paljon - ettei tarvitse kransseista kehveltää. Ruukkuihin piilottelin jo marjakanervaa ja callunaa. Peittelin mullat lyhytnukkaisella sammaleella ja koristelin hopeakuusen oksilla. Muutama omena ja käpy mahtuu aina joukkoon. 

Kelloköynnös on jo punertunut ja kohta on aika ottaa se pois ruukusta. Mitähän tilalle istuttaisi, vai hakisiko pienen kuusen sen paikalle somistamaan kuistia. Ehkä sujautan syysinnoissani myös kasvihuoneeseen valot - voiko niitäkään nyt olla liikaa ;)

Syyssisustelu aika on jälleen täällä, kirpakan kauniita askarteluhetkiä täältä sinne, Ilona

21. syyskuuta 2021

Juuri nyt hienointa, mitä tiedän





 




Kellon hiipiessä kohti iltaa kämmenet hikoilevat ja jännitys tiivistyy. Eräoppaan hiljainen ääni antaa ohjeita siihen, miten polulla kuljetaan. Katse seuraa maastoa ja jä odottamaan tiiviin metsän kohdalle - entä, jos he ovat jo paikalla? Rauhallinen ääni kertoo, että niin he ovatkin. Tietävät kyllä, että kuljemme heidän maallaan. Hiljaisuuden katkaisee välillä ilmojen läpi kantautuva korpin ääni - sen kerrotaan olevan metsien ovikello. Korppi tietää ja näkee kaiken. 

Kuvausmajan oven sulkeuduttua pitää olla hajuton, mauton ja äänetön. Suolta nouseva hämy saa paikalle lokit ja maakotkien ilmaa halkovat siivet. Kolmen tunnin odotuksen jälkeen ensimmäinen metsän kuningas saapuu paikalle. Se nousee hiljaa takajaloilleen varmistaakseen, ettei muita ole vielä paikalla. Hetken päästä paikalle saapuu emo ja kaksi poikasta. Luonnon oma jännitysnäytelmä kestää tunteja, kunnes paikalla on vieraillut 12 otsoa. Jos ei olisi varma, että on hereillä, voisi vannoa kaiken olleen unta.

Järki kieltää lähtemästä kuvauskopista karhujen yhä ollessa paikalla. Eräopas vakuuttaa heidän väistävän - aina. Viimeinen katse jää takajaloillaan seisovaan uroskarhuun, joka kääntyy hiljaa pois. Minuun tämä hetki jätti sydänjäljen - lähtemättömän sellaisen.

Aikaa hetkestä on kulunut tovi - kunnes tulen taiteilijan työhuoneeseen ja katseeni ei enää pysty irtautumaan taulusta, jossa uroskarhu on noussut takajaloilleen. Ihastus on liian pieni sana nähtyäni taulun. Miten kaunis, herkkä ja samalla voimakas taideteos. Sen sävyt ovat, kuin syksyisen luonnon. Pinta on juuri niin rosoinen, kuin voi kuvitella. Tiia Tiaisen taide on hienointa, mitä juuri nyt tiedän. Miten tarina herääkään eloon jokaisena päivänä taulua katsellessani. Sen paikka on mökkiseinällä, sinne se kuuluu varmasti.

Ilona






10. syyskuuta 2021

Pihlajanmarjakranssi






Kranssiaika, se on ihan täysin päällä. Melkein mahdotonta yrittää väistellä kranssipuuhia. Pihlajanmarjakranssin tarpeita olen poiminut tertuittain aamulenkillä. Aivan huomaamatta syntyi sammaleiseen pohjaan marjakranssi. Pohjana on ihan tavallinen pajukranssipohja, jonka päälle olen sitonut jo vuosi sitten sammalpeitteen. Sen saa kiinnitettyä pohjan päälle näppärästi vihreällä sidontalangalla. Pohja on toiminut havuille, puutarhakukille ja nyt marjoille alustana. 

Pihlajanmarjatertut kiinnitin sammaleeseen rautalangasta taivuttamieni hakasten avulla.  Sammalkerroksen paksuus on tässä tärkeää. Riittävän muhkea pohja upottaa hakaset tiukasti paikoilleen. Voi, olla että täydennän kranssia vielä lisätertuilla. Talvea se jää odottamaan puutarhakaapin oveen. 

Ja kranssiaika, se ei ole ohi. Mökillä odottaa hulahulavanne, joka on ihan tehty sammaleiselle jättikranssille. Esille kaivoin myös viime syksynä Puutarhurin majalta meille matkanneen metallikranssin. Punaposkiset omenat ovat sen koristeet.

Tunnelmallista syysviikonloppua sinne, täällä ollaan jo mökkihousut jalassa ;)

Ilona

 

1. syyskuuta 2021

Sisustustiilien luoma mökkitunnelma






 



Mökin muurit ovat saaneet sisustuskivet ylleen. Verhoilukivien tuoma tunnelma on minusta niin upea. Kiviseinä keittiön piipun päällä on käsinkosketeltavan rouhea. En oikeastaan pysty ohittamaan sitä koskematta. Muistatteko, meidän vanhan puutalokodin seinän, siellä oli tämä sama Sisustuskivi keittiön seinässä. Sekin hankittiin Home4you.fi - verkkokaupasta. Tiilet ovat aitoja, hollantilaisia purkutiiliä. Ne on halkaistu keveämmiksi. Seinän paksuus ei siis kasva verhoilukivien asennuksen jälkeen yhtä paljon, kuin tiiliseinän muurauksella. Meillä kivet asensi ihan oma asennusmies, joka saumasi kivet muurauslaastilla. Oma silmäkin kuvittelee jo, että kiviseinät ovat olleet aina mökissä paikoillaan.

Oleskelutilojen hallitseva elementti on vanha liuskekivitakka. Ensin en tiennyt, mitä siitä ajattelisin tai oikeammin sitä ympäröineestä valtavasta punatiiliseinästä. Mathios Stone sisustuskivi löytyi myös täältä. Punatiilinen seinä maastoutui verhoilukiven alle ja näkymä rauhoittui saven harmaisiin sävyihin. Nyt seinä on tehosteseinä, joka näkyy oleskelutilojen jokaisesta sopukasta. Mökin kivien valinnassa auttoi upeasti Krisse Home 4 You - liikkeestä. Suosituksia, ohjeita ja ehdotuksia tuli asennuksesta, sävyistä ja saumaamisesta lähtien. 

Mökki on keskellä metsää, sävyt on napattu sitä ympäröivästä luonnosta. Heti ensimmäisestä mökkihetkestä asti haaveilin metsämökin tunnelmasta. Huvilahenki olisi vanhalle rouvalle ollut liian kepeä. Jokainen hänen hirsi on veistetty käsin paikoilleen. Hongat, jotka ennen tässä paikalla humisivat, rakennettiin mökiksi taiten. Sisustuskivet on valittu jatkamaan honkien tunnelmaa. Meillä alkaa syysmökkeilykausi, teen tulet takkaan - ja hipaisen mennessäni sisustuskiven pintaa.


Keittiön kivet Sisustustiili Roer
Oleskelutilan muurien kivet Mathios Stone sisustuskivi


Ihanaa viikkoa täältä sinne sisustusterveisin, Ilona

Ps. jäljellä on enää ajopuisen listan asennus kivikomeuteen - ja ehkä vähän takaneduslaatankin asennusta ;)