Ihan kotona

Ihanaan kiireettömyyteen voisi hyvin tottua. Aamut ovat olleet niin hitaita, miten näistä enää nopeita onnistuu saamaankaan.

Lumi on kuorruttanut kotipihan ja koko maisemaan. Ihana katsella hiutaleiden leijailevan alas. Hassua, että yksi asia ei muutu - tunne lumisateessa. On otettava muutama tanssiaskel ja hypähdettävä vähän. Mies naurahtaa usein lumen kanssa hössöttäessäni. Myrskystä saa kyllä heti kaverin, hänestä lumi on ehkä talven paras juttu.

Jalat ovat kääntyneet jo kohti tulevaa vuotta. On aika sulkea pian viimeinen sivu tämän vuoden päätteeksi. Samalla avataan kansi, aivan puhdas sivu - ja odotetaan tarinoiden sinne syntymistä. Työssä elämä alkaa kynän muuttamisella suurempaan penaaliin - vielä en tiedä mitä kaikkea se tarkoittaa, mutta retkestä tulee varmasti jännittävä. Tiedän tänään tekeväni kortteja ja kirjaa. Kameran pakkaan ihan pian laukkuun ja ajelen luoksesi kuvaamaan joulua vielä hetken. Sen jälkeen onkin aika tallentaa talven luminen taika.

Kiitos sinulle tämän vuoden tarinoista, siitä - että olit mukana. Tehdään tulevasta vuodesta unohtumaton - Ilona

 

Pihasisustelija

Syksy on tälle sisustelijalle aika, joka tarkoittaa kotiin hiippailua erinäisten metsälöytöjen kanssa. Kainalossa saattaa olla oksia, havuja, sammalta tai ihan mitä vain kepukoita. Heiniä me Myrskyn kanssa kerätään oikein intona, puolet niistä on tosin silputtu pienen koiran toimesta ennen kotiin palaamista. Ihan parasta on hiipiä koiran kanssa kaislikoissa usvan paetessa järven ylle.

Syksyssä on vain aina omituista taikaa. Kotiin se taika levittyy kranssien, asetelmien ja valojen myötä. Kyllä - minulla on jo kaamosvalot. Tänä vuonna olen ollut aika maltillinen, ettei vain naapurit huomaa valovillitystäni ;). Olen siis piilottanut salaiset valoköynnökseni ruosteisten myrskylyhtyjen sisälle. Syysasetelmat istutin sisustustohinoissani vanhaan jauhokaukaloon. Rustiikkinen patinoitunut pinta on minulle tänä syksynä se juttu - miten monta tarinaa näillä esineillä olisikaan kerrottavanaan.

Tänään käperryn Myrskyn viereen sohvalle ja syttyttelen kynttilät kodin valoksi. Pieni koira on juuri nyt uupunut päivän retkistä. Aamulla on jälleen aika kalastaa kaisloja - jonkunhan sekin on tehtävä :).

Leppoisia hetkiä viikonloppuun, Ilona

Talven pihakoristeet

Melkein hypin riemusta ensimmäisten lumisateiden leijaillessa taivaalta. Toki pitäisi olla heti sitomassa kransseja ja ripustelemassa köynnöksiä kuistin kaiteille. Enhän minä malttaisi odottaa, en malttaisi millään. Jokaisena aamuna reippailen pusikoissa, joista kannan erinäisiä keppejä kotiin. Mies ei nyt aina ole niin riemuissaan, kuin minä ;). Tämä aika on pahin, inspiroituminen on hurjaa. Päässäni saatan kuvitella nyt vaikka jouluauton sahaamisen tapahtuvan sekunnissa, kunnes järjen ääneni - luetaan mieheni pudottaa haaveilijan takaisin maan pinnalle.

Kotipihassa näyttää nyt tälle, huomenna siellä on ehkä havuköynnös ainakin ovikaaren päällä.

Pirskahdellaan talvitunnelmissa, Ilona

Valot, kuuset, havut ja kaikki!

Nyt on kuulkaas rehvakas olo - voi henkseleitään paukutella aivan huoletta ;). Viimeiset viikot on mennyt siivillä ja aika on hävinnyt työkiireiden keskelle. Havahduin miehen ihmettelyyn siitä, missä meidän jouluvalot tänä vuonna ovat? Hänen mielestään joulukirjailijaa pitäisi tällaisesta puutteesta sakottaa tai vähintään antaa vakava huomautus asiasta ;). En ollut siis meidän kadulla ensimmäinen vaan vasta kolmas - ehkä kestän tämän!

 

 

Ensimmäisen vapaan hetken koettaessa tämä tyttö sitten sahaili oksia, heitteli käpyjä ja viritteli valoja riemukas hymy huulilla. Havuköynnösten sitomisen ohitin surutta ja nostelin vain pelkät havunoksat ikkunalaudoille - joukkoon kasasin käpyjä ja piilotin havujen sekaan tuikkivat tunnelmavalot.

 

 

Viime viikko oli ihan huippu - kiireen keskellä sain nähdä ystäviä ja tuon touhukkaan Kurren. Vähän vaikeaa olla nauramatta riemukkaalle porukalle - kiitos ystäväiseni!

 

 

Tänään kietoudun ehkä valoköynnöksiin kasvihuoneen liepeillä - lupaan kuitenkin mennä nukkumaan sisälle peiton alle.

-Ilona-

Sydän tälle rakkaalle

 

 Meillä mökkeillään tänään antaumuksella. Neilikka yllättäen rakastaa tätä maalaiselämää ja juoksentele ihan kaikkialle villinä ja vapaana. Koiruus metsästää harjaa ja välillä sitä tietysti pitää halatakin ;) - yritän itse opetella tätä harjan halaamista - en ehkä ihan vielä ole tajunnut jippoa ;). Minne ikinä menenkin, mitä ikinä teenkin karvakuononi seuraa perässä - en jaksa olla ihmettelemättä koiran uskollisuutta.

 Mökillä olen tehnyt leivänmurusista hankeen pikkulinnuille sydämen - yleensä juuri ennen kotiin lähtemistä. Tänään tein sydämen liian aikaisin.  Neilikka ajatteli sen kuuluvan sille - niin se varmasti kuuluikin. Huomenna teen uuden niitä pikkulintuja varten :).

Ilona

Jääkyntteliköt ja jäiset kukkakranssit

 

Jäinen kauneus on nyt ottanut täällä ylivallan. Pientä sanomista on saattanut tulla jatkuvasta ovien availusta näillä paukkupakkasilla. Jääteoksihan on pitänyt käydä tarkastelemassa vähän turhankin usein. Kynttilät jäädytin vadin pohjalle laitettuun veteen - veden määrä on vain viitisen senttiä. Kynttilä pysyy yllättävän hyvin pystyssä vadin pohjalla, jos vain vettä ei ole liikaa. Eniten kuitenkin tykkäsin portinpieleen jäädytetystä kranssista, jonka kiinnikkeeksi asettelin rukousnauhan. Nuupahtaneita kukkia on helppo sijoitella kauniisiin asentoihin pieneen vesimäärään. Jäälyhtyä jäädyttäessä jäädytin kukat ensin paikoilleen pienempään vesimäärään, jonka jälkeen lisäsin vettä jo jäätyneen kukkaosan päälle.

 

Nyt täytyy tehdas sulkea loppuviikoksi ja vain ihailla jäistä kauneutta.

Puuhakasta viikkoa sinne teille,

Ilona - lähes jäätynyt puuhastelija ;)