Melkein hypin riemusta ensimmäisten lumisateiden leijaillessa taivaalta. Toki pitäisi olla heti sitomassa kransseja ja ripustelemassa köynnöksiä kuistin kaiteille. Enhän minä malttaisi odottaa, en malttaisi millään. Jokaisena aamuna reippailen pusikoissa, joista kannan erinäisiä keppejä kotiin. Mies ei nyt aina ole niin riemuissaan, kuin minä ;). Tämä aika on pahin, inspiroituminen on hurjaa. Päässäni saatan kuvitella nyt vaikka jouluauton sahaamisen tapahtuvan sekunnissa, kunnes järjen ääneni - luetaan mieheni pudottaa haaveilijan takaisin maan pinnalle.
Kotipihassa näyttää nyt tälle, huomenna siellä on ehkä havuköynnös ainakin ovikaaren päällä.
Pirskahdellaan talvitunnelmissa, Ilona
Niin kaunista kuin vain sinun kädenjälki voi olla!
VastaaPoistaKiitos Leena - ihana olet <3
PoistaVoi tiedän niin tuon tunteen,kun pää meinaa melkein hajota kaikista miljoonista ideoista! Meilläkin järjen äänenä toimii mies😊 mun ideat on tänä vuonna lähinnä joululahjoja lapsille,blogissa on niistä jo kuviakin! Vielä kun olis loputtomasti vuorokaudessa tunteja niiden toteutukseen 😁
VastaaPoistaKyllä, juuri toivoin tänään lisää tunteja vuorokauteen. Ennättäisi hömpötellä ihan rauhassa ;)
PoistaMä olin kans tosi onnellinen kun tuli vähän valkoista maahan.
VastaaPoistaIhanasti oot koristellut pihaasi.
Oh, jospa tulisi ihan kunnon talven satumaa :)
PoistaJo nyt teidän koti näyttää ulkopuoleltakin ihan täydelliseltä. Kyllä sun varmaan pitää käydä se köynnös kuitenkin virittämässä paikoilleen :D
VastaaPoistaIhana olet - oikeastaan siellä on yleensä teinin vehkeet, minun ruukut ja viritykset ja erinäiset ajelehtivat tavarat. Sitä köynnöstä olen jo käden jäätyneenä värkännyt, ehkä se siitä ;)
Poista