Kiviset polut, jyrkät rinteet, solisevat purot ja hiljaisuus vievät mukanaan. Kiire, tietokoneet ja luovutuspäivät unohtuvat tarpoessa märissä vaatteissa kohti huippua. Miten hyvälle voikaan maistua tunturipurojen kirkas vesi tai kahvi puolessa välissä. Huussin liepeillä käyskentelevät porot ja autiotuvilla kuulee, mitä ihmeellisimpiä tarinoita. Valona hämärtyvässä illassa on kynttilä. Käsittämätön rauhallisuus valtaa mielen.
Olen varmasti hurahtanut luontoiluun, se yllättää aina uudella tavalla. Mielummin kaarran poluille ja pitkospuille - kuin kurvaan valoihin ja säihkeeseen. Samalla kun itse pakkaan repun valmiiksi on jo lapsi toisaalla teltan kanssa. Rannassa odottaa kanootti ja suunnitelmissa on seuraavan kerran kiinnittää puuteltta nukkumapaikaksi. Suurin toive on nähdä metsän eläimiä edes vilahdukselta. Miten ihmeessä tästä elämästä tuli näin jännittävää?
Kippis elämälle ;)
Ilona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa olisi lukea viestisi!