Talvella täällä tulee ihan väistämätön tarve käpertyä peitteisiin ja tyynykasaan. Harrastuksiini kuuluu kovin aikaisin nukkumaan meno. Harvoin keikun hereillä kymmenen jälkeen. Myrsky hiipii jo yhdeksältä viereeni lukemaan ja ottamaan pikkuruisia iltatorkkuja. Mitä pehmeämpi paikka, sitä mukavampaa näyttää koiruudella olevan. Kynttilöitä me ei silloin polteta, mutta yövalot ja pienet jouluvalot ikkunoissa palavat - ne unohdin kokonaan sytyttää kuvaan.
Illan kääntyessä yöksi Myrsky hiippailee lattialle omaan sänkyyn. Hänellä on tapana nostaa takatassut seinää vasten ja nukkua selällään. Tyytyväinen maiskuttelu on luultavammin merkki lempeistä unista. Minä en sentään nosta jalkoja seinää vasten - tietääkseni ainakaan ;).
Minusta makuuhuone on täydellinen, jos saan upottaa aamulla varpaat lämpimään mattoon. Peittoja sängyssä on monta. Puhtaiden lakanoiden - päivä on minusta paras. Jos saan valita sujautan peitteiden päälle hotellimaisia lakanoita ja valkoisia tyynyliinoja. Aamulla venyn sängyssä niin kauan, että Myrsky saapuu aamulenkiltään takaisin valon nopeudella. Pienet aamuhalit ja herra on valmiina sinkoilemaan lapsen kanssa joulukalenterin avauspuuhiin.
Aika jännittävä elämä - eikö vain ;). Arki se on ihmisen parasta aikaa, Ilona
Kauniita ja tunnelmallisia kuvia :)
VastaaPoista