26. joulukuuta 2019

Talvitarina









Joinakin päivinä maisema on niin kaunis, ettei uskalla sanoa sanaakaan - jottei rikkoisi äänettömyyttä. Retkipaikoista yksi aina vetovoimallaan kutsuva on tämä paikka kosken rannalla. Sinne kuljetaan metsäautotieltä kääntyvää polkua pitkin. Ympärillä ihastuttavat päitään lumen voimasta taivuttelevat männyt. Kenkien alla narahteleva lumi on ainoa ääni, joka täyttää hiljaisen metsän.

Mikään ei maistu paremmalle, kuin nuotimakkara ja rapeaksi paahtuneet kinkkuvoileivät. Myrsky seuraa uskollisena aivan perässäsi, hetken matkan edelläsi - kunnes tauko nuotiotulilla pysäyttää retkikaverin viereesi istumaan. Jos talvitarina kirjoitettaisiin sanoiksi, en ehkä pystyisi lukemaan sitä - vain koska ääneni rikkoisi hiljaisuuden.

Ihania hetkiä teidän tarinoihin täältä, Ilona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa olisi lukea viestisi!