Mille se tuntuu?

Tänään hymyilyttää ihan kaikki, jopa rankkasateessa kärrääminen ja sekin, että kalusteet meidän mökkiin eivät mahtuneetkaan paikoilleen. Kesä on ollut aikamoinen työleiri:). Olen nauttinut kyllä jokaisesta hetkestä antaumuksella. Voisinko sanoa muuta, sillä ilman leiriä en olisi nähnyt sitä kuinka kymmenet sudenkorennot nousevat lentoon keväällä tai sitä kuinka sammakonpoikaset hyppivät ryhmissä kuin rumpujen tahdittamana eteenpäin. Kuullut en myöskään olisi jousenlaulua tai joutsenten siipien kärkien rummuttelua meidän kotijärven pintaan. Kerätty on valtava määrä ajopuuta rannasta, joista olen sitonut sermejä ja seinämiä. Punatukkaisella koiralla on ollut huiman tärkeä tehtävä kaislan kaatajana, tämän se hoksasi rantaa siivottuamme, en ole enää varma onko punatukkainen blondi sittenkään:). Olen syönyt yliannostuksen ahvenia, istunut portailla rankkasateessa ja antanut sen piiskata kasvoilleni kaikella luonnon voimalla. Viimeistä kuvaa katsoessani olen iloinen, me teimme se ja nauroimme kaikelle tehdessämme niin:).

Tässä kohdin niiata niksauttaisin täällä poikenneille, vaan en pysty sillä ihan jokaista lihastani särkee pihakivien kärräämisen jälkeen;)

Ilona

Maalla!

Viime viikolla sain huristella Elinan luokse kyläilemään. Ihana tunnelma oli maaseudulla viljapeltojen äärellä. Mansikkakakkua ja jutustelua maan ja taivaan väliltä, ihana päivä takana. Nyt tuntuu jo syksyn tuoksu ilmassa ja innostuinkin tekemään Elinalle viemisiksi pitkästä aikaa kranssin. Onneksi sitomisen taitoa ei taida voida unohtaa:). Syksyinen kranssihan siitä sitten tulikin havujen ja kanervien kanssa. Jännittäviä uutisiakin leijailee ilmassa, syksyllä ilmestyvään Talven taikaa-kirjaan on tulossa yllätysjuttuja ja niistä ihan hetken päästä lisää.

Nyt on kipaistava lenkille, ennen sadetta voisi ennättää juuri ja juuri. Ihanan tunnelmallista loppukesän viikonvaihdetta kaikille!

Ilona

Puumaja!

Kesäloman täyttymys lapselle on puumajan valmistuminen tai oikeastaan se lasten sihijuomapullon poksauttaminen äidin ja isän kanssa. Tänään huumaavassa kuumuudessa on juhlittu vihdoin valmistunutta majaa. Henna, pakko tässä kohdin sanoa, ettei tullut ameriikan malliin:) tai niin hieno, mutta piirretty oli ufo-majoja ja ties mitä ennakkoon;). Minusta hauskaa on majan syntyminen hylätyistä tarvikkeista, harmaat laudat, puulaatikot ja heinäseipäät(kaiteissa) ovat peräisin viereiseltä maatilalta. Vanhan rikkoontuneen kirkon penkin laudat ovat nyt kaiteiden päälyspuut ja seinää koristaa meidän perheen miesten järvestä loirimat ajopuut(tikkaat). Lattia on koottu kahdesta kuomalavasta,  lautojen väliin on lyöty muutama rima tukkimaan rakoset. Sisälle majaan ei ole sipistelty mitään äidin turhakkeita, vain se tarpeellinen poikien varustus ja hyvä niin, maja on jonkun muun, ei tämän äiti-ihmisen:). Puumaja ei ole puussa, koskei niin suurta puuta meidän tontilta löytynyt, muttei haittaa täällä vain silti puumajaillaan.

kumma kesän päättymiskuume on vallannut minut ja työt painaa jo urakalla päälle, nyt on riennettävä vielä nauttimaan auringon säteistä;).

Ilona