Työpöydällä kevätiloa

 

Heinän tuoksu on täyttänyt lasikuistin työpöydän ympäristön. Miten voikaan rakastua tunnelmaan. Pupunheinät ovat kyllä lähikaupan hyllyn parhautta. Siitä taittuu hetkessä kranssit ja sipulikukkien mullan peittäjät. Tulppaanit sujautin korkeaan lasiin, joka asuu rautalankaisessa korissa. Lasin peitin pupunheinällä. Ihan pienestä kimpusta tuli heinäpedillä suurempaa.

 Lasikuisti on ihanan lämmin aurinkoisina päivinä. Heinän tuoksun sekoittuessa perunanarsissin tuoksuun on työpäivä täydellinen. Tämä on juuri se paikka, jossa kaikki on mahdollista. Nyt sinne ovat kiipeilleet käsityöläisen pikkuruiset hiiret ja puput. Odotan jo  Puutarhurin Majan rusakoita tänne saapuviksi. Pitkään aikaan en ole nähnyt mitään yhtä hymyilyttävää. Ensi viikolla pelmuuttelen taas heiniä ja hymyilen täällä ainakin yhden työpäivän. Työpöytä näyttää lähtevälle laivalle, mutta ehkä se on sen viehätys. Heinäkasasta siirryn toiselle pöydälle, jonne avautuu kuvien maailma, sinne voi upota myös. Jos pitäisi valita, en tiedä kumpaako tekisin mieluiten rakentelisinko asetelmia kuviksi vaiko kuvia valmiiksi. Onneksi tänään ei tarvitse valita - iloitsen vain juuri tästä nyt.

Värikästä viikonloppua täältä heinäkasasta sinne, Ilona

Uusi, vanha olohuoneenpöytä ja sisustussuunnitelmat

Helmililjat ja perunanarsissit on jokaisena keväänä suosikkilistalla. Perunanarsissin olen peitellyt kasvihuoneessa säilömälläni sammaleella. Pupuheinät ovat hankitalistalla seuraavaksi. Pääsiäisen asetelmia on ihan paras aika tehdä jo nyt.  Pajunkissoja tarttuu mukaan jokaiselta lenkkiretkeltä. Lenkkejä kertyy viikossa aika monta, Myrsky pitää huolen siitä. 

Kotiin pääsee rantateitä pitkin. Aamuisin linnut pitävät serenadin heti ulko-oven avaamisen jälkeen.

 Melkein jo tuoksuu keväällä - oletteko huomanneet? Lämmön kohotessa toppatakit siirtyvät pikkuhiljaa kaappiin. Toppatakkimuuton aikana huomasin, miten vähän kaappitilaa on. Meidän kulkueteinen on takakuisti. Vaatesäilytys siellä on aivan nolla. Avonaulakossa roikkuu mopokypärät, pipot ja lapaset ja takit. Säästin teidät siltä kuvalta. Työn alla on kaappi vanhoista peiliovista. Heti, kun saan piilotettua avonaulakon tavarat ovien alle lupaan kertoa kaapin teon vaihderikkaat vaiheet.

Huomasitteko, meillä on uusi olohuoneen pöytä. Sen tarinakin on melko hupaisa. Ystäväni Taina osti penkin joskus sisustusliikkeeni aikaan, muistatteko sitä enää? Aikaa siitä on kulunut kymmenen vuotta. Ja niin tuli tämä päivä, että ostin penkin Tainalta takaisin. Hassua, jotkut huonekalut on ehkä tarkoitettu kiertämään.

Iloa viikkoon, Ilona

 

Kevätverhoilla vai ilman

Voihan verhot - ikuisuuskysymys ainakin täällä. Keittiössä ei ole verhoja, tason päälle valuvat sivuverhot eivät ehkä toimisikaan. Olen kyllä pohtinut salusiineja ja pellavaista laskosverhoakin ikkunaan. Verhojen virkaa on välillä toimittanut kuivatut kukkakimput ja milloin mikäkin ratkaisu. Kirpputorilla nimeäni huuteli virkattu pitsipeitto, jonka näin jo silmissäni heilumassa kesätuulessa. Ensin ajattelin ripustelevani sen ikkunahyllyn koukkuihin. Lopulta se päätyi roikkumaan korin sisältä. Ehkä se on nyt siinä verhona omalla tavallaan. Toisaalta taas huomenna voin kiikuttaa peitettä johonkin muualle ja taas ollaan näiden verhoasioiden perimmäisissä tarkoituksissa. 

Ajatelkaas, miten tylsää meillä olisikaan ilman sisustusta. Mitä ihmettä sitä kaikella ylijäävällä ajalla tekisikään ;) 

Ihanaa naistenpäivää sinne - olemme kukkakimpun tai kaksikin ansainneet :)

Ilona