Sisustustiilien luoma mökkitunnelma

 

Mökin muurit ovat saaneet sisustuskivet ylleen. Verhoilukivien tuoma tunnelma on minusta niin upea. Kiviseinä keittiön piipun päällä on käsinkosketeltavan rouhea. En oikeastaan pysty ohittamaan sitä koskematta. Muistatteko, meidän vanhan puutalokodin seinän, siellä oli tämä sama Sisustuskivi keittiön seinässä. Sekin hankittiin Home4you.fi - verkkokaupasta. Tiilet ovat aitoja, hollantilaisia purkutiiliä. Ne on halkaistu keveämmiksi. Seinän paksuus ei siis kasva verhoilukivien asennuksen jälkeen yhtä paljon, kuin tiiliseinän muurauksella. Meillä kivet asensi ihan oma asennusmies, joka saumasi kivet muurauslaastilla. Oma silmäkin kuvittelee jo, että kiviseinät ovat olleet aina mökissä paikoillaan.

Oleskelutilojen hallitseva elementti on vanha liuskekivitakka. Ensin en tiennyt, mitä siitä ajattelisin tai oikeammin sitä ympäröineestä valtavasta punatiiliseinästä. Mathios Stone sisustuskivi löytyi myös täältä. Punatiilinen seinä maastoutui verhoilukiven alle ja näkymä rauhoittui saven harmaisiin sävyihin. Nyt seinä on tehosteseinä, joka näkyy oleskelutilojen jokaisesta sopukasta. Mökin kivien valinnassa auttoi upeasti Krisse Home 4 You - liikkeestä. Suosituksia, ohjeita ja ehdotuksia tuli asennuksesta, sävyistä ja saumaamisesta lähtien. 

Mökki on keskellä metsää, sävyt on napattu sitä ympäröivästä luonnosta. Heti ensimmäisestä mökkihetkestä asti haaveilin metsämökin tunnelmasta. Huvilahenki olisi vanhalle rouvalle ollut liian kepeä. Jokainen hänen hirsi on veistetty käsin paikoilleen. Hongat, jotka ennen tässä paikalla humisivat, rakennettiin mökiksi taiten. Sisustuskivet on valittu jatkamaan honkien tunnelmaa. Meillä alkaa syysmökkeilykausi, teen tulet takkaan - ja hipaisen mennessäni sisustuskiven pintaa.

Keittiön kivet Sisustustiili Roer

Oleskelutilan muurien kivet Mathios Stone sisustuskivi

Ihanaa viikkoa täältä sinne sisustusterveisin, Ilona

Ps. jäljellä on enää ajopuisen listan asennus kivikomeuteen - ja ehkä vähän takaneduslaatankin asennusta ;)

Viikonlopun kuvaussuunnitelma

Lauantaina vien kuvausporukan kanssani kauneimmalle kuvauspaikalle täällä kotikaupungissani. Luontokuvauspäiväksi on luvassa hieman pilvistä, mutta sateetonta säätä. Syksy ja tämä valon pehmeys on mielestäni ihan paras aika luontokuvaukselle. Ihana kaivaa kaapista vaelluskengät ja retkivarusteet. Testaamassa olen jo käynyt nuotiotulia, niiden vetovoima on liian suuri vastusteltavaksi.

Kuvausohjeita kirjoitellessani mietin, miten hienoja hetkiä kameran takana on ollut. Juuri silloin, kun aallot tyrskyvävät tai myrskypilvet nousevat päälle. Henkeä saa ja pitääkin pidättää karhukopeilla. Joitakin retkiä ei vain voi koskaan unohtaa. Usein ajattelen, että on niin onni - että meillä on kuvat muistuttamassa retkistä. Ehkä sielläkin kaivetaan reppu kaapista ja lähdetään viikonloppuna luontoa ihastelemaan.

Sateet väistävät täällä jo ainakin hetkittäin. Pian ollaan taas syysauringon kuivaamia.

Rentouttavia viikonlopun päiviä jo täältä sinne, Ilona

Kuvat tallentuivat kameraani Färsaarilla, mietin kuvatessani - millaista olisi mökkeillä pienessä, mustassa mökissä keskellä ei mitään ;)

Ihana, ihana elokuu

Kukkapuskissa kuiskuttelevat auringonkukat, daaliat, kelloköynnökset ja syyshortensiat. Ihana elokuu on täällä. Ilmassa on vähän omenoiden tuoksua ja illat hämärtyvät kynttilöitä odottamaan. Oikeastaan töissäkin on aina tunnelmallista juuri tähän aikaan. Huomenna karautan kohti Raumaa ja tiedän jo nyt naurun raikuvan saunan liepeillä.

Jokaisena syksynä kaivan kestokranssipohjani varastosta ja sitaisen sen päälle puutarhan kukkijoita. Kiinnittelen niitä villisti ja vähän sekaisin rautalangan pätkien avulla sammaleen sekaan. Niin helppoa ja nopeaa. Kotiin palaillessa näkymä saa hymyilemään, aina hymyilemään. Muistin ennen sitomista kastella sammalpedin, kukat jaksavat sen ja suihkuttelun avulla yli viikonlopun.

Hymyjä viikonloppuun, ehkä kotikin saa kranssinsa pihan kukkapuskista ;)

Ilona