11. huhtikuuta 2015

Terassikauden avajaiset









Voi, mikä ihana aurinko on killitellyt aivan täydeltä taivaalta tänään. Heti iski siivouspaniikki - kuka onkaan jättänyt meidän ikkunat pesemättä ;). Kuistin sain siivottu talven jäljiltä terassikauden avajaisia varten. Tämä nyt meillä tarkoittaa sitä, että punatukkainen koira karkaa pihalle nakki suussa ja lapsi höntäilee edestakaisin jalkapalloa seinille potkien. Meillä ns. aikuisilla on siivottavaa, haravoitavaa, pyörien kunnostusta ja auton pesua - no päädyimme loppuen lopuksi syömään grillattua maissia ja istumaan auringossa - onko pakko urakoida, jos vain haluaa nauttia auringosta.
 
 
Kipitin nyt kiltisti sisälle, mutta vielä minun on käytävä kurkkaamassa - kevättä ja aurinkoa. Paljastan saaneeni kivoja uutisia - arvontoja ei kai voi olla koskaan liikaa ;).
 
Ilona

10. huhtikuuta 2015

Apua, minun elämä



 
Apua, minua pyydettiin kirjoittamaan elämästäni - olisiko tämä sellainen totuus siitä.
 
Minusta piti tulla maatalouslomittaja - siihen opiskelin antaumuksella 16-vuotiaana. Pian huomasin olevani töissä rautakaupassa - kantamassa betonisäkkejä. Sen jälkeen kangaskaupassa, vihannesosastolla, maitokaapissa, sisustuskaupassa ja rakennuksilla apumiehenä - ihania työtovereita ja tuttavuuksia vuosien takaa. Tosin muistan ihan nuorena jääneeni jumiin S-markettiin - en osannut enää pukuhuonekäytävistä ulos, minut vapautti vartija, jonka ohikulkeneet olivat pysäyttäneet - vaalealla tukalla ei vain voi aina onnistua, edelleenkään.
 
Minusta ei pitänyt tulla yrittäjää ja niin kuitenkin kävi - kenen unelma ei nyt sisustuskauppa olisi? Melkoisen kauan Sateenkaarentaa- puoti oli suurin osa elämääni. Niin kauan, että en enää osannut erottaa työtä vapaasta.
 
Tänään kirjoitan. Kirjan ilmestyessä, vuoden työn jälkeen kääntelen sen sivuja - kaipauksella. Mietin hetkiä, kaikkia ihmisiä, joihin olen saanut tutustua matkan varrella. Kesäpesä- kirja ja jokainen kirjoittamani teksti on unelmani. Se, mikä siitä tekee suurta - on tarina, joka jää kansien sisälle elämään.
 
Minä haaveilen yhä - haluaisin mennä töihin kauppaan, jossa sisustellaan, tuoksutellaan ja luodaan täydellisiä hetkiä. Haaveilen tietysti tulevasta kesästäkin - pääsen tutustumaan ihaniin koteihin ja ihmisiin. Huomenna voin olla lomittaja tai jotain ihan muuta - onni on elämän rikkaus.

Tärkeintä kuitenkin elämässäni on olla äiti. Neilikan kääriytyessä lapsen kanssa viereeni - ei minun paikkani ole missään muualla. Haaveet muuttuvat ja se on varmuudella tämän elämän suola. Minun veljeni, Perttu on taksikuski ja musiikit säädän kaakkoon kuunnellessani tätä - aivan kuten me kuunneltiin jo silloin vuosia sitten.
 
"Meidän piti muuttaa maailmaa

Meistä tuli muurareita
Taksikuskeja, suutareita
Yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita
Meistä tuli lääkäreitä
Virkamiehiä, vääpeleitä
Ja tänään voidaan hetki olla kuninkaita."
Anssi Kela
 
 Se maatalouslomittaja,
Ilona

9. huhtikuuta 2015

Unelmien laatan metsästystä







 
Meidän projekti on vihdoin edennyt materiaalien valintaan - ihan hurjan hankalaa, myönnetään. Tykkään niin monenlaisista tyyleistä ja kuitenkin yritän säilyttää jonkinlaisen järjen päässäni.  Minusta Marrakech - henkiset laatat ovat ihania, mutta en toisaalta tahtoisi käyttää samaa tyyliä kuin ylemmän kuvan pesutilassa meidän mökillä.
 
Laattoja meillä menee hurjan vähän - kyseessähän on saunamökki, jonka lattia tulee ihan perinteiseen tapaan puusta. Laatat laitetaan tulisijojen alle yksityiskohdaksi.Taas huomaan, että pyytämänne kamiinan kuva jäi ottamatta - Instagramiin sen lisäilin, jos sinne tahdotte poiketa kurkkimaan. Lupaan sen kuvata ihan pikapikaa tänne.
 
Kuviin valitsin villejäkin laattayhdistelmiä - ihania ovat, mutta päädyin kuvien viimeiseen malliin. Minusta tähdet ovat ikuisia, riippumatta siitä, mikä muoti on tänään valloillaan. Tästä laatasta en voinut sitten enää katsettani irrottaa, ja se tulee meille. Meidän laatat tilasin täältä - alimmat kuvat on napattu suoraan heidän sivuiltaan. Nyt on jäljellä vielä maalisävyjen valinta siihen tilasinkin jo värikartat. Kohtahan tämän maalarin pensselin pitäisikin jo heilua.
 
Ps. muistakaa kipaista osallistumaan alakerran arvontaan.
 
Ilona