Apua, minua pyydettiin kirjoittamaan elämästäni - olisiko tämä sellainen totuus siitä.
Minusta piti tulla maatalouslomittaja - siihen opiskelin antaumuksella 16-vuotiaana. Pian huomasin olevani töissä rautakaupassa - kantamassa betonisäkkejä. Sen jälkeen kangaskaupassa, vihannesosastolla, maitokaapissa, sisustuskaupassa ja rakennuksilla apumiehenä - ihania työtovereita ja tuttavuuksia vuosien takaa. Tosin muistan ihan nuorena jääneeni jumiin S-markettiin - en osannut enää pukuhuonekäytävistä ulos, minut vapautti vartija, jonka ohikulkeneet olivat pysäyttäneet - vaalealla tukalla ei vain voi aina onnistua, edelleenkään.
Minusta ei pitänyt tulla yrittäjää ja niin kuitenkin kävi - kenen unelma ei nyt sisustuskauppa olisi? Melkoisen kauan Sateenkaarentaa- puoti oli suurin osa elämääni. Niin kauan, että en enää osannut erottaa työtä vapaasta.
Tänään kirjoitan. Kirjan ilmestyessä, vuoden työn jälkeen kääntelen sen sivuja - kaipauksella. Mietin hetkiä, kaikkia ihmisiä, joihin olen saanut tutustua matkan varrella. Kesäpesä- kirja ja jokainen kirjoittamani teksti on unelmani. Se, mikä siitä tekee suurta - on tarina, joka jää kansien sisälle elämään.
Minä haaveilen yhä - haluaisin mennä töihin kauppaan, jossa sisustellaan, tuoksutellaan ja luodaan täydellisiä hetkiä. Haaveilen tietysti tulevasta kesästäkin - pääsen tutustumaan ihaniin koteihin ja ihmisiin. Huomenna voin olla lomittaja tai jotain ihan muuta - onni on elämän rikkaus.
Tärkeintä kuitenkin elämässäni on olla äiti. Neilikan kääriytyessä lapsen kanssa viereeni - ei minun paikkani ole missään muualla. Haaveet muuttuvat ja se on varmuudella tämän elämän suola. Minun veljeni, Perttu on taksikuski ja musiikit säädän kaakkoon kuunnellessani tätä - aivan kuten me kuunneltiin jo silloin vuosia sitten.
"Meidän piti muuttaa maailmaa
Meistä tuli muurareita
Taksikuskeja, suutareita
Yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita
Meistä tuli lääkäreitä
Virkamiehiä, vääpeleitä
Ja tänään voidaan hetki olla kuninkaita."
Anssi Kela
Se maatalouslomittaja,
Ilona