Hiutaleköynnös

 

Huh, mikä viikko - miehelleni juuri totesin, että en olisi maanantaina arvannut - mitä kaikkea viikko tullessaan tuo. Tästä kaikesta kerron teille joskus myöhemmin.

 

Tänään meillä on vietetty koululaisen juhlaa. Tämä äiti halkeaa ylpeydestä - joskus ihan sattuu äitinä olemisen upeus. Meillä mies kuvaa pönötyskuvat äidistä ja lapsesta aina juhlan aikaan - minulle se on tärkeää, haluan muistaa niistä jokaisen.

Instagramiin kuvan jo innoissani sujautinkin.

 

Juhlan jälkeen palelin paljain käsin sitomassa köynnöstä vanhojen puuovien ympärille -  kohmeiset sormet taitaa olla tämän työn jännittävin osuus ;).

 

Köynnöksen ympärille tuli Airamin hiutalevalot - minusta tosi kauniit. Muutaman pöydälle unohtuneen punaisen omenan sidoin köynnöksen somistukseksi ja jäin hetkeksi lumisateeseen seisomaan. Taakse jää nopeasti vanha - uusi vuosi ajatuksineen on jo tulevaisuus.

 

 Viikon jälkeen voin todeta elämän yllättäneen, minun punastuneen, jännittäneen ja ehkä änkyttäneenkin - hymyilen jokaiselle menneelle hetkelle ;).

 

 

Ilona

Kuistin talvikoristeet

Meille satoi eilen isoja hiutaleita, jei - nyt istun sormet ristissä toivomassa, että ne pysyvät maassa pitkään. Hiutaleiden innoittamana kaivoin touhukkaana peräkärrystä esiin mökiltä matkanneet kuuset. Jokainen vapaa purnukka valjastettiin kuusien ruukkukäyttöön. Kuistin talviasu on jo muodostunut meillä perinteeksi - olohuoneen ikkunat avautuvat juuri tähän näkymään. Kovillakin pakkasilla voi kuistille hiippailla pipopäinen joukko - lämpimänä pysytään glögillä ja pipareilla. Haaveilen joskus saavani tähän lasikuistin, mutta ensin pitäisi ehkä voittaa lotossa ;). No, mutta nyt rouskutan täällä pipo päässä pipareita onnellisena.

 

Ps. lupaan, että nyt kuusikiintiö on täynnä - en helly edes suloisimman pikkukuusen edessä.

Ilona

Kaunein vain rumin kuusi ;)

 Mietin tänään, mikä voisi olla kauniin kuusen tunnusmerkki - pitäisikö sen olla tuuhea, korkea ja komea. Sitä pohtiessani - mies kantoi sisään tämän rimpulan, joka metsässä näytti minusta aivan ihanalle. On se mielestäni yhä sellainen, tosin hieman säälittäväkin tämä on - hyvällä tavalla. Komiaksi tätä nyt ei voi tituulerata, mutta hellyttäväksi -ehkä.

 

Kuusen sujautin lasipurkkiin, jonka ympäröin hiekalla. Hiekkaosan päälle istutin jouluruusuja ja hyasintteja. Koristeita en oksille kasannut amerikkalaiseen tapaan - vain siitä syystä, että oksia ei ollut riittävästi ja ne vähätkin oksat taipuivat jo näiden koristeiden painosta.

 

Oikeastaan minusta tämä kuusi on täydellinen. Samaa mieltä oli lapsikin todetessaan - "äiti, mistä olet löytänyt näin vinon söpöläisen?"

Ilona