Keskellä elokuvaa

Sunnuntai oli keskellä elokuvaa, toki raikuvaa pakkastakin - mutta tiedättekö tässä seurassa ei tuntunut sille. Uskomatonta, miten Datsun kiiti keskellä lumista maisemaa. Nauru pirskahteli ilmassa, voitte kuvitella - mille tuntuu maata tuolla lumihangessa hurjapäiden karautellessa ohi karvalakki päässä viuhuen. 

Matka alkoi pakkasilla ja päätyi kultaseppä Sannalle. En lakkaa ihailemasta, miten lusikat hänen käsissään taipuvat sormuksiksi. Paja itsessään on aarteita täynnä. Sormuksille aihioita on sadoittain. Jos haluat itsellesi jotain aitoa, herkkää ja äärettömän taidokasta niin ehdottomasti suosittelen kilauttamaan Sannalle. Elokuvan lopuksi rakkauden sinettien taitaja lupasi antaa teille kihla- ja hääpareille 15% alennuksen sormuksista koodilla Ilona.

“Jos vois saada jokaisen rakkauden hiukkasen

talteen tästä maailmasta, kalliosta, taivahasta

niistä korun tekisin, rakkaan ylle pukisin.”

Yllä oleva teksti on Sannan sivuilta - kuulostaa juuri sille, että tahtoisin jokaisen rakkauden hiukkasen talteen tästä maailmasta.

Ilona

Tehtävänä kuvata kylmyys

On totta, että rymyän kuvaamassa hankien keskellä,  siellä missä tiirikoidaan jäinen huussin ovi auki. Kameran akku hujahtaa kireillä pakkasilla hetkessä ja vilkkainkin muistikortti hidastuu vauhdissa.  Silti on ihan huippua nostaa kasvot viimaa kohti - pakkasessa on hieno taika. Joskus jopa haaveilen pohjoiseen muuttamisesta. En ehkä ikuisiksi ajoiksi, mutta vuodeksi.

Ensimmäistä kertaa pitkiin, pitkiin aikoihin emmin tehtävää, jossa pitäisi uhmata oikein tosissaan kylmyyttä. Se ei suinkaan tarkoittanut normaalia hankihyppelyä tai neljän tunnin pakkasen kestoa ;). Destination tuntematon vaatii kuukauden treenaamisen. Vain sen avulla voi olla varma, että selviän patikoinnista keskellä nietoksia. Treeni alkaa mahdollisimman aikaisin - luetaan kovimmalla mahdollisella pakkasella. Viimeisenä selkään lisätään rinkka.  Ripset jäässä, hiukset kuurasta harmaana ja tuiskun tuivertamana miettii joskus - olisiko ollut parempi jäädä takkatulen ääreen. Toisaalta taas jännittävä matka voi alkaa vain, jos pääsen läpi pakkasen. Silloin voi kameraan tallentua kuva kylmyydestä, joka on hurjan kaunis.

Tänään kuvataan kuitenkin sisustusta, siis lämpimiä tunnelmia teille sinne, Ilona

Willessä kylässä

Vanha, kaunis rakennus vetää kummallisella tavalla puoleensa. Voitte kuvitella, mille kahvi maistuu tuossa nurkassa, jossa vihreä tapetti valloittaa. Jalkojen alla huokailevat vanhat lautalattia ja ovi narahtaa ihan hiljaa - aivan kuin se toivottaisi tulijan tervetulleeksi. Pimeinkin talvipäivä kumotaan keltaisella värikylvyllä ja vohveleilla. Suurta ihastusta tunnen tuohon pönttöuunin viereiseen salmiakkikuviolliseen lattiaan.  Willen emäntä Päivi on käyttänyt läpi rakennuksen väripalettia kovin taitavasti - ihailen!

Tällä viikolla Willessä kuvattiin tulevia seikkailuja varten - ohi mennen kameraan tallentui paljon muutakin. On hivenen vaikea kuvailla tunnetta, joka syntyy Willen isännän Timon tarttuessa haitariinsa. Luulen, että teidän kannattaa poiketa itse tässä paikassa fiilistelemässä. Minä taidan tehdä taas pian niin.

Värikästä viikonloppua täältä Äänekoskelta sinne, 

Ilona

"Kauppias Wille Rutanen rakennutti Harjulan talon 1890-luvulla. Talo on monin tavoin liittynyt Äänekosken kunnan toimintaan ja on tullut tunnetuksi mm. Kuntalana ja kaupungin museona. Wilhelm (Wille) Matinpoika Rutanen oli sivistysmyönteinen ja uuttera kotiseutunsa kehittäjä, jonka syntymästä tulee kuluneeksi 3.6.2018 160 vuotta."

Wille Olohuone - ja Keittiö