Voisikohan näihin päiviin jäädä asumaan

  Joskus kiivetessä ihan ylös, sinne huipulle saakka miettii - voisiko jäädä tähän. Voisiko vain ihailla maisemaa, hörppiä kahvia ja antaa hiljaisuuden kietoutua ympärille. Luulen, että juuri se on retkissä parasta. Hetki siellä, missä ei ole melua, ei kiirettä, eikä hätäilyä. 

Tänä syksynä matkat ovat hiljenneet täällä on aika kirjoitella. Toisaalta rakastan tätä aikaa, toisaalta kaipaan retkiä eri puolille kaunista Suomea. Heti lumen saapuessa on aika taas mennä, ihastua paikkoihin ja erilaisiin ihmisiin. Luulen, että olen unelmien ammatissani. Kirjoitusaika tarkoittaa myös kuvausaikaa lapsille, vauvoille, asunnoille ja ihan kaikelle maan ja taivaan väliltä. Tällä viikolla kameran takana on hiippaillut yksivuotiaita ja rippikoululaisia. Ensi viikolla olen asuntokuvauksilla ja innostun taas. Joulukorttikuvauksiin on tulossa ihan huimaa joukkoa, niissä vilistää karvakuonoja ja perheitä. Minusta on aina hienoa kuvata sinut - olit sinä sitten isolla kuonolla tai suurilla silmillä varustettu. Samoin ajattelen kirjoittaessani tarinasi, viimeisellä rivillä on hienoa huomata sen muotoutuneen kokonaiseksi.

Ennen seuraavaa innostumistani kiipeän kotikaupungin korkeimmalle huipulle Myrskyn kanssa. Jään hetkeksi hänen kanssaan kuuntelemaan hiljaisuutta ja ihastelemaan maisemia. Ei ole kiirettä, ei melua, eikä hätäilyä. 

Kiireettömän kauniita syyspäiviä sinne, Ilona

Lasipurkin tonttutalo

Tämän talven tonttutalo on lasipurkki. Sen sisälle sujautettu patterikynttilä tuikkii pienesti talon ikkunasta ja ovesta. Muutaman viikon lasipurkki on pysynyt kaapissa odottamassa sopivaa hetkeä, oikeammin tunteja. Ajattelin, että itsestään kuivuvasta askartelumassasta syntyisi nopeasti kaulimen avulla lasipurkin päälle talon muodot. Simsalabim ei toiminut tässä vaiheessa. Aikaa meni kieli keskellä suuta näperrellessä ja veitsellä ikkunoita leikellessä tovi, jos toinenkin.

Kannen kohdalla säästin massaa ja tein nupin päälle isohkon pallon talouspaperista. Teippasin pallon kiinni kanteen ja vuorasin komeuden askartelumassasta muotoillun hiipan avulla. Lopputulos oli hieman koominen, jotenkin liian siisti tonttutalon ilmeeseen. Sammaleen, jäkälän avulla ilme muuttui. Sammaleet ja jäkälät kiinnitin kuumaliimalla kuivuneeseen askartelumassaan. Pienelle talolle tein tason katolle savesta. Tiedättekös, tonttutaloissa kaikki on sallittua. Ikkunoissa on rautalangoista katkaistut ristikot, jotka on helppo työntää askartelumassan sisään. Sopiva lyhtyvalo on  löytö Tigerista.

Kansi toimii kattona ja kynttilän saa pois katon kautta. Oikea kynttilä ei tässä tonttutalossa palaisi, sillä ilmaa ei lasipurkin sisällä kierrä.

Tämä syksy on kyllä ihanaa aikaa - voi kieli keskellä suuta näperrellä ihan ja kaikkea. Miehen mielestä kaikki on niin kauan hyvin, jos en vain näe tonttutalossani vilahtavan tonttuja. Saa nähdä, miten haaveilijan tässä käy.

Tonttuillaan, Ilona

 

Lumimarjakransseja

Lumimarja on niin kaunis. Pensaana kasvava ihanuus on jokaisena syksynä aivan yhtä hurmaava. Kranssiverstaassa oli miltei välttämätöntä kokeilla havujen ja lumimarjan liittoa. Pohjana käytin jo ruosteista rautavannetta. Sen päälle sujahti ensimmäinen kerros katajasta, se toimii vain vahvikkeena kranssille. Tämän kerroksen päälle on helppo sitoa kataja-, hopeakuusi- ja lumimarjanippuja.

Nyt pohdin, mihin vielä voisi kransseja sujautella. Olen sitä mieltä, että kransseja ei voi olla koskaan liikaa - sama pätee muuten tyynyihin. Joskaan miesväki täällä ei aina ymmärrä tätä ihan selvää asiaa. Huomenna on sammalkranssipäivä. Olen jo poukkoillut metsissä materiaalia hakemassa. Aamulla istun leveä hymy huulilla sitomassa niitä. Tämä syksy on kyllä sisustajan parasta aikaa.

Huomiselle aurinkoa, Ilona