Pulassa

Kuva : @pietui

Sunnuntaina kone laskeutui Pulan lentokentälle. Päivän vietimme ihan vain Pulassa kävellen. Osittainen työmatka sai jännityskäänteitä vuokra-auton suunnatessa kohti pieniä vuoristokyliä, joiden taika on pettämätön. Kroatian maantiet ovat huippukunnossa, kunnes noustaan ylemmäs, ylemmäs ja yhä ylemmäs. Vuoristoteillä toinen autoista väistää aina, onni on siinä - ettei niitä hurjan monta vastaan tule.

Meidän matkaohjelmaan mahtui kuutisen sataa kilometriä niitä nousuja ja laskuja. Viimeinen pysähdyspaikka oli Plitvice, jonka kerrotaan olevan tarunhohtoisen kaunis - niin totta! Meillä oli onni nähdä tuo upea paikka kansallispuiston ylärinteiltä käsin. Vesiputouksia voi siellä miltei käsin koskettaa. Saattaa olla, että välillä ilmassa oli käsinkosketeltavaa jännitystäkin ;). Meidän majatalo sijaitsi 400 metrin päässä suurimmalta putoukselta. Reiteille pääsi kolmannelta sisääntuloportilta. Suosittelen ehdottomasti sujahtamaan sieltä sisälle valtavaan kansallispuistoon. Aamulla patikointi aloitettiin seitsemältä ja lopetettiin auringon lipuessa taivaanrantaan. Palatessa majatalolle takaisin vastassa oli vuohijoukko, yksi hevonen ja valtava vahtikoira. Sydän läikähti "kotijoukkojen" lämpimästä vastaanottokomiteasta.

Täällä ollaan jälleen takaisin Pulassa, välissä on käyty jo Italiassa ja toisessa kansallispuistossa samoilemassa. Niistä tunnelmista pian lisää. Nyt otan kameran ja keskityn kalliohyppelyn saloihin :)

Jännittävää lauantaita täältä sinne, Ilona