Syyskeittiö

Syksyisin tänne hiipii sisustusinto - se on väistämätöntä. Aivan turhaan pyristelen vastaan tai yritän selättää sitä. Se on jo täällä. Kodin takapihalta alkavat metsäpolut ovat juuri nyt parasta, mitä tiedän. Sammaleisten kivien välissä poukkoileva Myrsky on kovin hellyttävä "metsäneläin". Mukaan tarttuu mustikan punehtuneita varpuja, puolukoita ja kaikenlaisia oksakäppyröitä. Jokaisella retkellä pitää nipistää itseään välillä, minä saan oikeasti kulkea tässä satumaisessa maisemassa. Myrskyn kiidättäessä omaa karahkaansa kotia kohti on naurettava ääneen, miten suuret luulot pienellä koiralla itsestään onkaan.

Kesä on mennyt siivillä ja retkiä takana on monta - upeita kohtaamisia! Ihan pian täällä alkaa aika, jolloin kääriydyn sohvan syliin kirjoittamaan. Aivan yhtä paljon, kuin rakastan kuvaamista rakastan tätä aikaa vuodesta. Tarinat heräävät henkiin kuviin liittyvien tekstien mukaan. Uppoan mökkiretkiin, saunapäiviin, kotien tarinoihin ja kerron teistä kanssani retkelleistä. Kesämatkoilla selkärangassa on kulkenut kylmät väreet, olen liikuttunut melko monta kertaa ja miettinyt useammin, kuin kerran - miten upeita tarinoita kotimaa onkaan täynnä. Housujen polvet ovat kuluneet puhki, kengät kastuneet ja steariiniakin myönnän kaataneeni päälleni. Luulen, että juuri sille pitääkin maistua elämän.

Juuri nyt keittiö tuoksuu omenille ja aamukahville. Vedän jalkaani kumisaappaat ja saatan ottaa pari harppausta päästäkseni nopeasti syysmetsän suojaan Myrskyni kanssa. Elämä on ihan mahtavaa juuri tällaisena ja tänään!

Ilona

Ps. Huomatkaa ei mattoja lattioilla - Myrsky ei vielä ole ymmärtänyt niiden syvintä olemusta ;)