Kranssiaika voi kai olla aina. Juuri vuoden kääntyessä huomasin kevätkranssiajan koittaneen. Innoissani olen neilikasta, joka kestää uskomattoman pitkään kauniina ilman vettäkin. Pohjana on kookas risukranssi, jonka väleihin kukat ja eucalyptuksen oksat saa kiinniteltyä. Keittiön kranssi on nyt ollut valmiina kaksi päivää. Neilikoista sitä ei huomaa. Jos haluat kestävyyttä jatkaa viilentävä suihkuttelu auttaa pitkälle. Mietin, että annan kukkien kuivaa kranssin päälle ja jatkan koristelua pupuheinällä ja tuoreilla neilikoilla.
Tänään oli tarkoituksena olla puun kaatotalkoot mökkimetsässä, mutta tuuli teki tepposensa ja kaataminen jäi seuraavaan viikonloppuun. Ehkä silloin saan koivunoksia pääsiäistunnelmallista risukranssia varten. Ensimmäiset oksat ovat jo vesimaljakoissaan kasvattelemassa vihreitä lehtiään. Aika ihanaa kevättä on jo auringon mukana ilmassa. Sisustusintoilukin nostaa talvihorroksesta päätään.
Iloa viikonloppuun, Ilona
Minäkin tykkään kransseista muulloinkin kuin jouluna.Lenkillä ollessani olen jo tähyillyt pajunkissoja tienvarsilta,sillä minun kevääni alkaa pajunkissakranssin teolla.
VastaaPoistaNeilikkakranssisi on huippuhieno! Hyvää kevättä vo kai jo toivottaa tammikuun lopulla!