Lempikukka aina ja ikuisesti on varmasti hortensia. Kuivaan sen kukintoja talven varalle tietämättä, mihin niitä tarvitaan. Mökillä syystunnelmiin pukaisin kesäkeittiön, jossa istuskellaan hyyrystelemässä illan pimetessä. Joskus mietin voisinko olla ilman kukkia ja aina päädyn samaan vastaukseen - en. Näin syksyllä sitten ollaan ihan villinä kaiken perään ja lenkkipoluilla olen jo aika rasittavakin - Neilikka on ihan hiilenä joutuessaan odottamaan kasvien kerääjää. Kasa pihlajan marjoja odottaa huomista. Miehen mielestä se aiheuttaa jälleen kerran hurjan kasan sotkua - saattaa olla, mutta olen siitä niin iloinen.
Ilona