In Memoriam

Minun muistoni sinusta kantavat kauas, sinne pitkälti yli kymmenen vuoden taakse. Ei ensimmäiseksi eikä varmasti toiseksikaan meistä pitänyt tulla ystäviä –jälkeenpäin nauroimme tälle - meidän erilaisuudelle. Vuoden päästä tuosta hetkestä huomasin meidän istuvan puutarhassa ja puhuvani hiljaa sinulle aivan kaikesta. Kipeänä ollessani kapusit aitaportista auttamaan ja lapsiveteni tullessa kehoitit jo lähtemään. Niin pitkän ajan kuuluit meidän perheen jokaiseen päivään. Saatoit ohi kulkiessasi kaapata syliisi pienen lapsen tai koiran - minutkin❤️ .

Me suunnittelimme juoksevamme vedessä itsemme hoikkeleiksi, rikastuvamme kirpputoreilulla ja tietysti tainnuttavamme miehet suostuvaisiksi kasvihuoneen rakentamiseen. Joskus nauroin vatsa kipeänä kanssasi tai itkin olkapäätäsi vasten. Minä lupasin silloin kirjoittaa meistä - ystävyydestämme, jos aika kuluu ensin loppuun kohdallasi.

 

Aina huonon hetken tullessa halasimme ja juttelimme pitkään -hiljaan hämärtyvään iltaan saakka. Ei ollut sellaista päivää, jolloin olisin ajatellut, etten voisi tulla kysymään apua.

Me maalasimme huvimajaa, rakensimme kattoa, istutimme puun ja olimme The ystäviä. Tänään et ole enää täällä – minä jäin. Hassua, mietin sinun soittaneen hetki sitten – oikeasti siitä on jo kuukausia. Ystävyyttäsi minä vaalin sydämessäni aina – kiitos jokaisesta hetkestä sinne pilven reunalle. Minuun teit Ihana lähtemättömän jäljen - en unohda - en koskaan. Hassua, minä tiedän sinun jo tietävän sen ❤️ – nähdään E - olet kaunis!

Ilona