Ajopuujahdissa

Mökkirannan pohjavesissä lymyilee ajopuita, joita meillä on pikkuhiljaa vedetty kuivalle maalle. Hauskaa ajatella, että nämä puut on lojuneet vuosikymmeniä vedessä. Miten ne sinne ovat joutuneet - on arvoitus. Vesi on suojannut niitä hellästi ja umpikova puu on muokkautunut hurjan kauniiksi pinnaksi. Ajopuista on täällä sahattu tarjoilualustoja, penkkejä ja jos vaikka mitä.

 

Puuhommien keskellä ruokakin oli helpon rustiikkinen. Koversin jo kotona maalaislimpun ontoksi ja täytin sen tekemälläni täytteellä. Meidän täytteestä löytyy sipulia, jauhelihaa, murskattua pähkinärouhetta ja katkarapuja. Mukaan sujautin myös leivästä kovertamani muruset. Valmiin leivän peittelin foliolla ja lämmitin nuotiotulella. Lämmitetyn leivän kannen alle sujautin raikastajaksi salaattia. Jäljelle jäi vain muruset sen kadottua parempiin suihin.

 

Rannalla elämä muuttuu kuin taikaiskusta kiireettömäksi. On vain järvi, tuli, hyvä olo ja tietysti mökkihöperöitynyt koira - purukasassa pyöriminen on Neilikan uusin, rakkain harrastus ;) Lapsen kanssa juutun ihailemaan kaarnaveneen kauneutta ja veneen jälkeensä jättämiä vesivanoja. Kahdesta päivästä jäi jäljelle hyvä olo - kyllä syksy on kaunis.

 

-Ilona-