Matka Islantiin

Olen kyllä yhä täällä - istun juuri nyt kengät puhki kuluneena, rikkinäisissä retkeilyhousuissani. Koko komeuden kruunaan sujauttamalla pipon päähäni aivan - kuin kaikkina muinakin aamuina. Senkin alta ulos pyrkivät kutrit ovat tuulesta sekaisin, kirjaimellisesti aivan solmussa.

Matka Islantiin on yksi niitä asioita, joista vain haaveilee. Oma työ onneksi työnsi päätöstä loppumetreille saakka. Täällä on kirjoitettu tarinoita kameralla, jotka toivon mukaan jättävät sydänjäljen sinne, mihin ne päätyvät. Minuun koko maa on jättänyt jäljen. Tarkkaan katsoessa löydät hevosistakin sellaisen ;). Lentokentältä ensimmäiseen majapaikkaan ajoi muutaman tunnin, musta mökki sijaitsi aivan Heklan lähettyvillä. Upeiden hevosten keskeltä valui hiekkatie kohti päämäärää. Ensimmäisenä päivänä kavuttiin kohti kuumaa jokea, jossa höyryävä maa saa hiljaiseksi. Koko nouseman ajan tuuli oli ainakin puolittain myötämielinen. 

Kamera löysi kaikkialta hevosia ja lampaita. Tuulen kääntyessä peltojen hevoslaumat kääntyivät samaan suuntaan. Äärimmäisen upeaa katsottavaa. Lähimaastossa retkeily tarkoittaa täällä satoja kilometrejä päivässä, joten ensimmäiset päivät etsimme piilotettuja paikkoja Hellan pikkukylän läheisyydessä. Saadessani kameratulvan purettua koneelle kerron seikkailusta varmasti lisään.

Nyt lähden liikkeelle repun ja piponi kanssa - että ennättäisin nähdä lunnien lennon tänäänkin. Täällä liikkeelle lähtö aika on aamulla kuuden aikoihin. Silloin on vielä kovin hiljaista.

Ilona