Syyssisustelua

Syksy on täällä, - se tuoksuu. Sen tuntee aamun viileydessä. Rakastan sitä tunnetta, mikä syntyy metsässä aamuisin. Myrsky taas rakastaa mustikoita, matka etenee välillä kovin hitaasti herran napostellessa eväitään.  Hitaat aamut kuuluvat juuri tähän hetkeen. Ne ovat parasta, mitä tiedän. Toiseksi parasta on syyssisustelu. Omenat, luumut ja marjat pursuilevat puista ja pensaista.  Millään ei ennätä tehdä ihan kaikkia kransseja tai asetelmia. Aina perjantaina kuitenkin voi aina vähän villiintyä ;).

Tomerana olen kuljettanut vanhat pulloni, melkein kaikki heistä kuistin pöydälle. Sadepisarat helmeilevät vielä eilisen jäljiltä niiden pinnalla. Siivouskukat on hankittu kauppareissulta, yksi kimppu ennättää muotoutua moneen paikkaan inspiraation iskiessä. Luumut ja omenat odottelevat piirakkaan pääsyä asetemissa. 

Enää hetki ja kuisti pukeutuu sammaleisiin tunnelmiin. Parikseen se kaipaa varmasti marjakanervaa ja ehkä irlannin nummikanervaa. 

Tuoksutellaan syysilmaa ja viivytään hetki hitaissa aamuissa, 

Ilona