Kirjoittaessani kaivan esille kesän kuvat, jotta muistaisin jokaisen tunnelman ja tuoksun. Sytytän kynttilöitä palamaan, sujautan jalkaan villasukat - ja suljen ääniltä pois kirjoitusmaailmani. Ensimmäinen rivi on se tärkein, sen pariksi liittoutuu viimeinen rivi - niiden kahden väliin jää kokonainen tarina. Joskus aamulenkillä sateen piiskatessa vaakatasoon ja tuulen hulmutellessa hiuksia ajattelen ensimmäistä sanaa - sitä, jolla kaikki voisi alkaa.
Kirjoitusaika tarkoittaa sitä, ettei ole kiire - sillä se ei auttaisi. Otan läppärin syliin, istun sohvalle ja Myrsky hivuttautuu viereeni. Välillä eksyn katselemaan lehtisadetta ikkunoiden takaa tai sadepisaroiden tanssia. Työtä ei mitata sekunttikellolla, ei sille ole esimiestä - on vain aikaa, jolloin kirjoitetaan.
Veden muuttuessa lumeksi pakkaan taas kameran retkille useammin. Odotan jo joulukotien ja mökkien tunnelmia. Vielä muutama talvitunnelmainen ihanuus mahtuu minun retkiini, jos tulen teille niin sujauta viestiä matkaan.
Latotunnelmat syntyivät Katjan heinäladossa jokseenkin hurmaavan eläinporukan kanssa. Niin ilo oli sisustaa ihanan Puutarhurin Majan Minnan kransseilla, tyynyillä, purkeilla ja puulinnuilla upea paikka. Instagramissa on juuri nyt käynnissä ihana kettutyynyjen arvonta - sujahtakaa osallistumaan tänne.
Tunnelmallista viikkoa sinne täältä kirjoituskoneen ääreltä, Ilona
Oi miten ihanasti somistettu lato <3 Upeita kuvia ja tosi kiva tuo omppukranssi <3
VastaaPoistaKaunista loppuviikkoa sinulle Ilona!
Olisin voinut jäädä päiväunille - niin houkuttelevat heinäpaalit oli Katjan ladossa. Omenantuoksuista viikonloppua Outi sinne, Ilona
PoistaOi mitä kuvia! Tunnelmaa parhaimmillaan! Hurmaavan ihanaa! Kiitoksia taas!
VastaaPoistaOi, kiitos Leena ihana - tunnelma ihan pysähtynyt näissä tunnelmissa :)
VastaaPoista