Tiedättehän sen tuntee, että on ihan välttämätöntä tehdä itse jotain. Ihan jotain pientä puuhaa, mitä vain luovuutta ruokkivaa toimintaa. Lähestyin miestä sillä ilmeellä - hän siis tietää jo hiippailuni perusteella, mitä on tulossa. Mökkityömaalta jäi melko paljon lautaa, rimaa, lankkua ja kaikkea talokaupunkimateriaalia. Mies hoiti sirkkelihommat ja mitä ehdottelin kappaleiden muotoja. Olin kyllä hiomakoneen kanssa uuttera tyttö. Paras vaihe oli ehdottomasti talojen kasaus ja maalausvaihe. Käytin vähän suhumaalia kalkkimaalin parina. Mitenkään suunnitelmallista ei minun talomaalaus ollut, tein sen mikä tuntui hetkessä hyvälle. Osia liimailin lisää kuumaliiman avulla. Pikkuriikkisiä ovia ja ikkunoita olin jossain vaiheessa askarteluinnoissani tilannut Etsystä. En edes muista, mikä suunnitelmana oli silloin, mutta nyt ne löysivät paikkansa näistä taloista. Voi, olla että kaupunki kasvaa, ehkä pitää vain hyllyä jatkaa, jos innostuminen rakentamiseen tulee.
Talokaupungin laitamilta, Ilona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa olisi lukea viestisi!