Ihastunut!

  Olen tavannut Restaurant  Meriniemen emännän Katjan Konnevedellä Hiekkaharjun kartanossa, jossa ihastuin kartanon kummituksiin, Katjan tarinoihin sekä tyyliin rakentaa valloittavasti kokonaisuuksia ihan ja kaikkialle.

 

Yllättäen huomasin meidän perheen olevan Katjan vieraana täällä Kotkassa. Parasta kaikessa on se, että sain luvan jakaa kuvat teille. Pääsemme kurkkimaan sinne, minne ei normaalisti ole lupaa mennä- jatkoa seuraa ihan pian...

 

Meidän lapsesta tämä retki on ollut unohtumaton - kikatus alkoi jättikuplan kyydistä ja jatkui koko matkan ajan. Kotkan kaupunki on mielestäni hoitanut aivan upeasti Sapokan Vesipuistoa. Puutarhailijoiden unelma kohde! Nyt jo vinkkaan teitä käymään Meriniemessä, Laiturissa, Sapokan Vesipuistossa ja tietysti siellä Kotkan torilla - Kotka on aika kiva kesäkaupunki.

 

Olisi ihana ollut jäädä ensi viikoksi Meripäiville, mutta matka jatkuu :).

Aurinkoa Kotkaan ja kaikille sinne poikkeaville!

Ilona

Yö kiven sisällä ;)

 

 

Meidän kesäloma alkoi viime yönä kirjaimellisesti kiven sisällä yöpymisestä. Katajanokan vankilan hotelli oli ensimmäisenä piipahduslistalla. Melko metkaa ajatella kaikkea tällä tapahtunutta. Ulkokuvien metallisuojan alla oli muurinvartijan ainoa suoja sateella tai talvimyrskyissä. Pitkin vankilan vanhoja käytäviä kävellessä jäi pohtimaan elämää näiden seinien sisällä. Viimeiset vangit ovat olleet täällä vielä 2000-luvulla. Kellarikerroksen ryhmäselli oli ehdottomasti pysähdyttävin - täällä en olisi tahtonut yöpyä. Kallioon louhitussa pimeässä solassa on elämä ollut varmasti pysäyttävää - ulkomaailma ei tänne kuulu tai näy.

 

Aamupala tänään tarjoiltiin vankilan kirkossa. Metalliset astiat kuuluivat tietysti täällä asiaan. Ihan kuitenkaan pelkällä kaurapuurolla ei kuitenkaan päivä  käynnistynyt. Meidän kesämatka taittui jo Hietsun kirpparin kautta - ilman sitä ei Helsingissä oikeastaan voi vierailla. Takakontti täynnä täällä ajellaan kohti uusia seikkailuja. Tänään ne jatkuvat Kotkan Meriniemessä Katjan vieraana - luvassa on varmasti hienoja hetkiä!

 

Aurinkoa sinne,

Ilona

Päiväunipaikka etsii uutta kotia

Meidän perusviikkoon kuuluu totta puhuen melkoinen määrä suhinaa. Eteinen täyttyy nappulakengistä ja niiden mukana tuomasta tekonurmen rouheesta. Pyykkivuori notkuu kodinhoitohuoneessa ja lastenhuoneesta löytyy pieniä yövieraita melko usein. Tämän äidin aika on kortilla ja naurankin kuistin päiväunipaikalle - olin kuvitellut sitä rakentaessani köllötteleväni siinä sisustuslehtien, auringon ja herkkujen kanssa. Hetkeä ei ole vielä näkynyt. Siispä, jos joku tarvitsee sohvan/sängyn kotiinsa niin täällä se odottaa uutta kotia. Päädyt siitä saa hauskasti taitettua, joten matkahuollossakin se sinne ajelee.

 

Nyt tää äiti taitaa kaivaa imurin esiin - vielä ennättää imuroimaan ennen seuraavia jalkapalloharjoituksia.

 

Nähdään,

Ilona