Uusi elämä - huh!

Huh, miten vaikea onkaan laittaa kuvia itsestään tänne. Mutta lupaus on lupaus. Viime vuonna tänään tähän samaan aikaan päätin aloittaa uuden elämän. Olen tosin päättänyt niin sen sata kertaa aikaisemminkin. Olen tainnut rehellisyyden nimissä olla laihdutuskuurilla koko elämäni.

 Aloitin kuvien laittamisen niistä, jotka eivät niin sattuneet - viimeiseksi jätin kirpaisemaan vanhimmat. Vuoden aikana painoa on pudonnut kymmeniä kiloja (saa lukea 33kg) - en tuossa viimeisessä kuvassa ajatellut niin paljon ylimääräistä minulta löytyvänkään - peilisokeus pelasti harmitukselta.

 

Vuoden varrelle mahtuu taistelua, kipeitä lihaksia ja opettelua uuteen elämään. Kerroinkin jo niistä riippuvuuksistani Pepsiin ja kalkkunanakkeihin. Tänään addiktioihini kuuluvat myös lenkit. Niiden kanssa olen välillä ollut hurjan ehdoton ja saattanut hujahtaa välillä älyttömyyksiinkin. Nyt annan itselleni armoa ja pidän liikunnasta lepopäivän tai kaksikin siitä sen somemmin syyllisyyttä kantamatta. Herkkupäivät ovat viikonlopulla - syön pitsaa ja suklaatakin.

 

Paras kannustin matkan varrella on ollut uusi takki, joka ei mahdu päälle ;). No, lisäksi tietysti terveys. Oman sukuni rasitteet pyörivät diabeteksen parissa. Ulkonäköä en suostu tähän listaamaan, koska samalla tavoin minua kohtelevat tänään oikeat ystävät ja rakkaat. Monta tsempitystä olen saanut matkan varrella - kiitos! Ne ovat tulleet niin tosi tarpeeseen. Puolen vuoden välietapin jälkeen kävimme miehen kanssa yhdessä kuntosalilla kuurin, joka kieltämättä auttoi uudelleen motivoitumiseen. Löytyihän ne lihaksetkin sieltä :).

 

Muuttuiko elämä - varmasti! En väitä olevani onnellisempi tänään, mutta terveys on sellainen asia, jonka tahtoisin säilyttää. Sairaudelle ei tietysti mitään voi, mutta minun tapauksessani minulle annettiin vaihtoehto paeta väistämätöntä.

 

Niin tsemppaan jokaista naista lenkkipolulle tai kuntosalille - ne hikipisarat eivät koskaan valu hukkaan.

 

Ilona

 

Harmaan päivän taltutusta

Meillä vietetään flunssapäiviä - ulkona oleva harmaus sekä kodinhoitohuoneen pyykkivuori kruunaavat tunnelmat. Herkkujen hakumatkalla onneksi löytyi muutama lumimarjan oksa, jotka sujautin lintuhäkkiin syyskukkasten kanssa suloisesti sekaisin. Kummallista, kuinka vähän oikeastaan tarvitaankaan mielen kohennukseen. Nyt istun pienen nuhanenän kanssa sohvalla kynttilöiden tuikutellessa pöydältä. Huomenna paistaa aurinko, siitä olen varma ;). Nyt pitää mennä, sillä suklaapussukka kutsuu tämän äidin heikohkoa luontoa. Jos kukat auttavat mielen kohennukseen - suklaa tekee sen varmuudella ;).

 

Ilona

Ihan villiä menoa ;)

Toivoisin, että silmäni ja sydämeni olisivat voineet tallettaa kaiken näkemäni, kuulemani tai tuntemani asiat viikonlopun ajalta. Jäin miettimään, mille näyttää koira mökille kaivamassaan pesäkolossa, miten järven pinta kimaltelee ja kuinka hyvälle savukala tuoksuukaan. Pohdin, kuinka hassulle näyttää ruukusta karannut orvokki syyslehtien lomassa tai Neilikan kuonon pisamat. Sohvalla perunana maatessani lapsen ja kuratassuisen koiran kanssa mietin vain, kuinka saisin hetken pysähtymään.

 

Tänään poikkesin perheen kanssa Toivolan vanhalle pihalle, jossa tunnelma oli aivan mykistävä. Voin siis vain suositella paikkaa teille. Ihan villiksi meno kävi kuunnellessa musiikkia - melko rytmikästä sellaista. Täällä on käytävä fiilistelemässä aina kun vain pääsee. Maritan Butik Malfatossa käyn värikylvyssä - olen tehnyt niin jo vuosien ajan. Voisin napata korillisen Maritan töitä mukaani. Kiitos sinne Marita ja Margo - upea tunnelma!

 

Nyt hyyrystelen kotona savulle tuoksuvassa villapaidassani ja toivon, että päivien kauneus jäisi kuviin ja tuoksuisi savulle, omenille, syksylle ja hyvälle ololle sielläkin.

 

Ilona

Ps. kultaseppä David Bendeconin  sormusten luona oli aivan pakko kysäistä mieheltä, millaisen muiston viimeiset päivät saisivat sormeeni ;).