Uusi elämä - huh!

Huh, miten vaikea onkaan laittaa kuvia itsestään tänne. Mutta lupaus on lupaus. Viime vuonna tänään tähän samaan aikaan päätin aloittaa uuden elämän. Olen tosin päättänyt niin sen sata kertaa aikaisemminkin. Olen tainnut rehellisyyden nimissä olla laihdutuskuurilla koko elämäni.

 Aloitin kuvien laittamisen niistä, jotka eivät niin sattuneet - viimeiseksi jätin kirpaisemaan vanhimmat. Vuoden aikana painoa on pudonnut kymmeniä kiloja (saa lukea 33kg) - en tuossa viimeisessä kuvassa ajatellut niin paljon ylimääräistä minulta löytyvänkään - peilisokeus pelasti harmitukselta.

 

Vuoden varrelle mahtuu taistelua, kipeitä lihaksia ja opettelua uuteen elämään. Kerroinkin jo niistä riippuvuuksistani Pepsiin ja kalkkunanakkeihin. Tänään addiktioihini kuuluvat myös lenkit. Niiden kanssa olen välillä ollut hurjan ehdoton ja saattanut hujahtaa välillä älyttömyyksiinkin. Nyt annan itselleni armoa ja pidän liikunnasta lepopäivän tai kaksikin siitä sen somemmin syyllisyyttä kantamatta. Herkkupäivät ovat viikonlopulla - syön pitsaa ja suklaatakin.

 

Paras kannustin matkan varrella on ollut uusi takki, joka ei mahdu päälle ;). No, lisäksi tietysti terveys. Oman sukuni rasitteet pyörivät diabeteksen parissa. Ulkonäköä en suostu tähän listaamaan, koska samalla tavoin minua kohtelevat tänään oikeat ystävät ja rakkaat. Monta tsempitystä olen saanut matkan varrella - kiitos! Ne ovat tulleet niin tosi tarpeeseen. Puolen vuoden välietapin jälkeen kävimme miehen kanssa yhdessä kuntosalilla kuurin, joka kieltämättä auttoi uudelleen motivoitumiseen. Löytyihän ne lihaksetkin sieltä :).

 

Muuttuiko elämä - varmasti! En väitä olevani onnellisempi tänään, mutta terveys on sellainen asia, jonka tahtoisin säilyttää. Sairaudelle ei tietysti mitään voi, mutta minun tapauksessani minulle annettiin vaihtoehto paeta väistämätöntä.

 

Niin tsemppaan jokaista naista lenkkipolulle tai kuntosalille - ne hikipisarat eivät koskaan valu hukkaan.

 

Ilona