25. lokakuuta 2015

Päivä puiden latvoissa













Tänään teille kirjoittelee voittajafiiliksillä oleva Äiti-ihminen. Meidän viikonloppu hurahti Laajiksen Seikkailupuistossa. Seura oli sitä parasta A-ryhmää. Tällaiseksi siis minun 11-vuotias poikani kuvaili hänen mielestään täydellisen päivän -"muutama kaveri, seikkailupuisto ja Raxin herkut."
 
Laajiksen puisto on rakennettu upeisiin maisemiin Jyväskylään. Ihan mahtava paikka meille aikuisille ja tietysti lapsille. Välillä tuli naurettua maha kippurassa poikien jutuille. Uskomatonta tsemppausta ryhmärämä teki toisilleen koko matkan ajan puissa kiertävällä radalla. Äiti hiipui jossain vaiheessa ja korkeimmat radat kiersi hilpeä hurjapäiden joukko - viimeisenä perässä roikkui mieheni. Rämäpäiden mielestä kaikkein paras kohta radalla kuin radalla on liuku. Jalkojen jälleen saavuttaessa maan fiilis taisi olla ihan katossa.
 
Jyväskylän Rax oli hyvä valinta tämän nälkäisen joukon mielestä. Pitsaa, lasagnea, nakkeja ja salaattiakin upposi tähän joukkoon hyvä määrä. Kuitenkin parasta jannujen mielestä oli jälkkäri. Jäätelötaitureiden taideteoksista löytyi karkkeja ja suklaadonitseja suloisesti sekaisin. Jossain vaiheessa päivää huomasin hihittäväni kippurassa näiden ukkojen jutuille - tällaiseen päivään lähtisin mukaan milloin vain uudelleen.
 
Olen oikeastaan jo koukussa tuohon kiipeilyyn - no, ehkä Rax:n pitsoihinkin - myönnetään. Suunnittelen jo Laajiksen retkeä uudelleen. Tänne avataan ensi talvena talvirata, jonne jannujoukon on kuuleman mukaan aivan pakko päästä.
 
Miten siis kiteyttäisin päivän - en osaa pukea kaikkea sanoiksi. Voin vain suositella heittäytymään lasten kanssa täyteen tohinaan. Toivon, että muistaisin olla useammin vähän vähemmän aikuisempi. Ja lupaan myös miettiä, mitä kuuluu oikeasti lapsen päivään - sen parhaisiin hetkiin.
 
Ilona
 

 

4 kommenttia:

  1. Hauskalta näyttää ja maistuu! Kiipeilyyn törmää nykyään siellä sun täällä. Laivalla palatessa Keski-Euroopasta tapasimme miehen, 35 vee, joka oli myynyt firmansa ja kaiken, paitsi osti pakun, jossa asuu. Hän tuli vain piipahtamaan Suomessa, sillä hän kiipeilee maailman jyrkimpiä seinämiä. Houkuttelin hänen kuviaan nähtyäni häntä tekemään blogin, jota takuulla tulen sitten mainostamaan ihan pelkästä ihailusta. Jarmo on hypännyt pois orvanpyörästä ja elää nomadina kiertäen maailmaa...Hän kyllä herkuttelee, mutta tuo hänen lajinsa kuluttaa isosti.

    Minä liikahdan nyt puutarhakalusteita pesemään ja sitten niitä varastoon kantamaan;)

    Mukavaa lokakuun viimiestä viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käy kyllä kunnon treenistä radalla kiipeily. Voi hyvillä mielin syödä herkkuja päivän jälkeen. Meillä meni aikaa muutama tunti kiipeillessä. Kuulostipa mielenkiintoiselle elämäntavalle, vinkkaa ihmeessä, jos blogi avautuu :) Aurinkoa sinne Leena!

      Poista
  2. Tyytyväisen näköistä porukkaa. Lasten kanssa pääsee tekemään kaikkea kivaa, johon ei aikuisporukalla tulisi ehkä lähdettyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin samaa mieltä - ilo tarttuu lapsista ihan huomaamatta eikä murjottaa voisi millään.

      Poista

Ihanaa olisi lukea viestisi!