Kulahtaneet nahkakalusteet ja hilpeä retki!

 

 

 

Viikonloppuna meidän ryhmärämä ajeli ympäri Suomen näiden kulahtaneiden nahkakalusteiden perässä. Retkellä mukana oli lapsi ja koirakin kuorsasi takapenkillä(huomatkaa Neilikan lempipeitto päivänkakkaraisilla). Oikeasti olen tosi iloinen siitä, että mieheni suostuu kaasuttelemaan kärryn kanssa itärajalle saakka.

 

En osaa sanoa, mikä tässä sikarihuonetunnelmassa viehättää, mutta juuri nyt tykkään. Nämä kalusteet ostin huutokaupalla - entisessä elämässään ne ovat pitäneet majaa rehtorin huoneessa. Nyt osa niistä jäi meidän olkkariin ja osa sitten ainakin nyt päätyy mökille - varmasti kuvaan niitä teille. Huomasin kuvia ottaessani, että harvoin kuvaan meidän olkkaria tähän suuntaan, nyt siis sekin asia korjattu. Valheellisia kuvat on sen tunnustan - niistä puuttuu minun järkyttävän suuri kuntopyöräni, mutta jospa antaisitte tämän anteeksi ;) . Mies jaksaa ihmetellä näissä kalusteissa vain yhtä asiaa, miksi ihmeessä ei hänen ruskeat sohvakalusteensa saanut jäädä meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin vuonna yksi ja kaksi. Turha on ehkä yrittää selittää, ettei ne oikein kolahtaneet 80-luvun henkisyydellään, hih.

 

Niin kivaa maanantaita sinne, tää tyttö lähtis nyt pihalle raikastumaan,

Ilona