Äiti

Jo tänään vieraaksi tulee äitini ja mieheni äiti. Minun äidilläni on punainen mekko ja olkilakki - kaikki kevään merkit ilmassa. Ovella kädet kiertyvät kaulaani, kuten aina. Äitini kutsuu minua yhä linnunpoikasekseen - on kutsunut aina. Se kertoo ehkä eniten äidistäni. Yhä hän levittää siipensä suojellakseen, minulla on aina paikka valmiina - varmuuden vuoksi, jos tarvitsen suojelijaa elämässäni - olen elänyt aina tietäen tämän.

 

Meidän pieni koti täytyy hetkessä naurusta, puheensorinasta ja laulusta - aina on hyvä hetki lurauttaa - äitini mielestä siis. Oma sydän kääntyy ympäri mieheni halatessa omaa äitiään. Kun ovi painuu kiinni heidän perässään jää lämpö tänne asumaan.

 

Huomenna aamulla esitän nukkuvaa - huolimatta siitä, että olen hereillä. En muka herää edes Neilikka- koiran karvaisen kuonon tökkiessä minua hereille. Vasta silloin raotan silmiäni kun ilmoille kajahtaa kahden miehen kuoron epävireinen onnittelulaulu - herään ;). Tänään korvaani kuiskataan kaunein sana ikinä, minä saan olla äiti. Toivon, että oma lapseni tietää saman - kuin minä olen tiennyt. Äiti rakastaa aina, se valvoo, huolehtii ja suojelee. Ei kulu yhtään päivää, etten kertoisi sitä lapselleni viimeiseksi iltaisin kun peittelen sänkyyn minun oman - linnunpoikaseni.

 

 

Halaus jokaiselle äidille!

Ilona