10. huhtikuuta 2015

Apua, minun elämä



 
Apua, minua pyydettiin kirjoittamaan elämästäni - olisiko tämä sellainen totuus siitä.
 
Minusta piti tulla maatalouslomittaja - siihen opiskelin antaumuksella 16-vuotiaana. Pian huomasin olevani töissä rautakaupassa - kantamassa betonisäkkejä. Sen jälkeen kangaskaupassa, vihannesosastolla, maitokaapissa, sisustuskaupassa ja rakennuksilla apumiehenä - ihania työtovereita ja tuttavuuksia vuosien takaa. Tosin muistan ihan nuorena jääneeni jumiin S-markettiin - en osannut enää pukuhuonekäytävistä ulos, minut vapautti vartija, jonka ohikulkeneet olivat pysäyttäneet - vaalealla tukalla ei vain voi aina onnistua, edelleenkään.
 
Minusta ei pitänyt tulla yrittäjää ja niin kuitenkin kävi - kenen unelma ei nyt sisustuskauppa olisi? Melkoisen kauan Sateenkaarentaa- puoti oli suurin osa elämääni. Niin kauan, että en enää osannut erottaa työtä vapaasta.
 
Tänään kirjoitan. Kirjan ilmestyessä, vuoden työn jälkeen kääntelen sen sivuja - kaipauksella. Mietin hetkiä, kaikkia ihmisiä, joihin olen saanut tutustua matkan varrella. Kesäpesä- kirja ja jokainen kirjoittamani teksti on unelmani. Se, mikä siitä tekee suurta - on tarina, joka jää kansien sisälle elämään.
 
Minä haaveilen yhä - haluaisin mennä töihin kauppaan, jossa sisustellaan, tuoksutellaan ja luodaan täydellisiä hetkiä. Haaveilen tietysti tulevasta kesästäkin - pääsen tutustumaan ihaniin koteihin ja ihmisiin. Huomenna voin olla lomittaja tai jotain ihan muuta - onni on elämän rikkaus.

Tärkeintä kuitenkin elämässäni on olla äiti. Neilikan kääriytyessä lapsen kanssa viereeni - ei minun paikkani ole missään muualla. Haaveet muuttuvat ja se on varmuudella tämän elämän suola. Minun veljeni, Perttu on taksikuski ja musiikit säädän kaakkoon kuunnellessani tätä - aivan kuten me kuunneltiin jo silloin vuosia sitten.
 
"Meidän piti muuttaa maailmaa

Meistä tuli muurareita
Taksikuskeja, suutareita
Yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita
Meistä tuli lääkäreitä
Virkamiehiä, vääpeleitä
Ja tänään voidaan hetki olla kuninkaita."
Anssi Kela
 
 Se maatalouslomittaja,
Ilona

15 kommenttia:

  1. Olin kirjoittanut luokkakaverini ystäväkirjaan joskus 1-2 luokkalla, että toiveammattini on lentoemäntä tai kotiäiti. Kotiäiti minusta sitten tulikin melko moneksi vuodeksi. Luokkakaverini kertoi tästä myöhemmin. Enhän itse sitä muistanut. Mutta kyllä -tärkeintä on olla äiti.

    Jatketaan haaveilua, se on ihanata. ♥ ♥ ♥

    Kaunista viikonloppua sinulle Ilona ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana - paras ammatinvalinta. Sitä ei varmasti kadu koskaan. Meistähän voi tulla vaikka muurareita - kun lapset eivät enää meitä tarvitse <3

      Poista
  2. Aikoinaan mie hoisin poikani ja monta muutakin lasta olin kotona 12 vuotta ja hyvin vielä kerkisin opiskelemaan ja tekemään uraa.
    Hyvä osan oot valinnut, :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotona olemista ei saa takaisin kaiken muun voi tehdä myöhemminkin - :) Paras osa maailmassa!

      Poista
  3. Pisti naurattaan toi S-market juttu. :D

    Musta piti tulla kans vaikka mitä, no opiskelin artesaaniksi ja sen jälkeen olin kotiäiti monta vuotta ja nyt mä olen hiljalleen sujahtanut appivanhempien yritykseen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä heiluttelin ikkunan takana ohi kulkeville avunpyyntöjä - kännyköitä ei silloin ollut olemassakaan :)

      Oikeastaan on ihana, ettei elämässä valmistu miksikään - aina on olemassa jotain uutta kokeiltavaa.

      Poista
  4. Hauska yhteensattuma, että minäkin olen maatalouslomittajana ollut ensimmäisissä kesätöissäni. Siitä on polku johdattanut mutkitellen tähän hetkeen, jossa on taas kerran uusia portteja auki. Kirjoittaminen on antoisaa. Tapaamisiin kesällä! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin samaa polkua ja ovien kautta tänne - nyt tavataan, Hienoa!

      Poista
  5. Minun haaveeni oli tulla karjakoksi koska rakastin lemiä ja navetoita :)
    Ei tullut, mutta olen ollut valintoihini tyytyväinen. On mielenkiintoista seurata, miten jokainen löytää paikkansa elämässä, se voi olla yllätyskin. Onnea taas uudesta kirjasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, minä en niin rakastanut - mutta minulle vakuutettiin siellä olevan komeita poikia niin sitten nuorta tyttöä vietiin. Olen samaa mieltä kanssasi yllätyksistä - on ihana, että kaikki ei ole suunniteltu tai jos onkin elämä yllättää. Kiitos Cheri ja paikka aina sinulle vapaana :)

      Poista
  6. Olipa mielenkiintoista luettavaa mitä kaikkeaa olet kerennyt kokeilemaan ;) Kirjasi ovat kyllä ihania niin kuin oli myös putiikkisikin ♥ Hienoa että osaat mennä eteenpäin kohti uusia tuulia :) Itse jymähdän aina tuttuun ja turvalliseen vaikka haaveilen ihan muusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana, Riikka onneksi luotsaa puotia eteenpäin aivan upealla tavalla - omalla tavallaan. Tuttu ja turvallinen on joskus kaikkein paras ratkaisu - aina ei tämänkään tuuliviirin pitäisi tuulen mukana kääntyä :)

      Poista
  7. Ihana postaus ♥ Näitä on kiva lukea.

    Mua aina naurattaa, kun mä olen kuulema viisi vuotiaana kertonut, että musta tulee K-kaupan täti. Niinhän se sitten vierähti 12vuotta Citamarketissa (kassalla, myyjänä, kakkosena, osastopäällikkönä ja vt.tavaratalojohtajana). Kiva oli, että oli jo lapsena toi ketjukin valittuna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole totta - olit päättänyt jo senkin. Uravalintaan ei siis kukaan voinut vaikuttaa. Voi sitten muistella, että oli aika Cittarin ja aika ihan muun :) Toivottavasti Laura nähdään taas pian!

      Poista
  8. Elämä onneksi muuttuu ja sinä siinä mukana...uusia unelmia toteutettavaksi, tärkeintä on viihtyä siinä omassa kuoressa ja tehdä asioita mitä tuntee tärkeäksi. Ilo tulee niin monen pipanan yhteissummana :)

    VastaaPoista

Ihanaa olisi lukea viestisi!